tiistai 30. joulukuuta 2014

Ihania joulutervehdyksiä

Joulu on jo ohitse, mutta vielä voi vähän fiilistellä. Olen vuosien varrella saanut muutamia sellaisia joulutervehdyksiä, jotka on mukava jakaa täällä blogin puolellakin. Eli tervehdyksiä, jotka tulevat pääsääntöisesti joulupostin mukana, mutta joista riittää iloa joulun jälkeenkin. Ja seuraavina jouluinakin. Tässäpä niitä olisi:


Nämä ihanat huovutetut koristeet posti toi joulun alla ihanalta, aina niin positiiviselta ystävältä. Näistä tulee itsekin hyvälle tuulelle :). 


Tämä tähti kotiutui niin ikään joulun alla joulukortin mukana. Tämän tähden sain jo eläkkeelle jääneeltä työkaverilta, Tälläkin tähdellä on erityinen merkitys, sillä kyseinen työkaveri oli suureksi avuksi, kun kotiuduin nykyiseen työpaikkaani :). 



Tämän ihanuuden sain joulupaketissa ystävältä, jonka kanssa on ilo tehdä yhteistyötä töissäkin. Tätä pidän esillä varmasti joulun jälkeenkin, yhden sortin "pöllöhullu" kun olen. 


Aiempina vuosinakin olen saanut vastaavia tervehdyksiä/ lahjoja:





Itsekin aina välillä mietin, millaisia joulujuttuja ystäville laittaisi kortin mukana. Kätevimpiä olisivat sellaiset, jotka voi postittaa kirjekuoressa. Kuten tuollaiset alla olevat virkatut kuusen koristeet -nämä olen tehnyt joskus 20 vuotta (!!!) sitten, ja siitä saakka olen ne joka joulu kuuseen ripustanut. Kuvassa myös meidän kuusi, muovinen sellainen -mutta eipähän tarvitse huolehtia tippuvista neulasista :). 



Omat joulutervehdykseni olivat tänä vuonna enimmäkseen näitä koristeltuja kynttilöitä. Näitä koristelin serveteistä leikatuilla kuvioilla. Servetistä siis otetaan käyttöön vain se yksi paperi, mihin kuvat on painettu. Kuvat leikataan ja painetaan kynttilään kiinni kuumalla lusikalla, jolloin steariini sulaa jaa kuvio kiinnittyy. Hauskaa hommaa, kannattaa kokeilla! 


Suurin osa kynttilöistä sai koristeikseen joulu- tai talviaiheista kuvaa, mutta yhteen pakettiin piti saada mustavalkoista. Marimekon kuviot sopivat tarkoitukseen erinomaisesti :). 


Omat joulunpyhät menivätkin sitten peiton alla nukkuessa, kun flunssa paukahti aattona päälle. Perinteiseen tapaan sain myös poskiontelontulehduksen riesakseni, mutta kiitos lääkekuurin siitäkin ollaan jo toipumaan päin. 

Vuodenvaihde lähestyy -joko sinä olet tehnyt uuden vuoden lupauksia? Minä olen, yhden...katsotaan julkistanko lupauksen jossain muodossa täällä blogissakin.






tiistai 23. joulukuuta 2014

Rauhallista Joulua!

Joulukuu on ollut tekemistä täynnä, joten en ole paljoa tänne blogin puolelle ehtinyt kuulumisia kertomaan. Tässä kuitenkin pieni katsaus joulukuun puuhista.

Joulukuuhun on mahtunut paljon leipomista. Leivoin sekä koululaisten myyjäisiin että omalla kylällämme pidettyihin myyjäisiin -nämä kylän myyjäiset olivat kahtena viikonloppuna, joten leipomista riitti. Omat leipomukset jäivätkin sitten vähän viime tippaan, nimittäin eilen vasta leivoin piparkakkuja :). 



Pientä joulusomistustakin värkkäsin kuistille, tarpeet omasta metsästä. Aina ei tarvitse ostaa kanervia ym. kaupasta kun omalta pihaltakin voi löytyä vaikka mitä. Asetelmissa kuusta, mäntyä, sammalta, jäkälää, puolukkaa ja mustikkaa. Puutontut pääsivät omaan "metsään" kurkistelemaan. 



Monenlaista väkertelyä olen myös harrastanut, osittain niiden myyjäisten vuoksi, osittain ihan jouluyllätysten takia. Tässä osa -kaikkea ei passaa vielä paljastaa koska paketteja on avaamatta. Kynttilät koristelin tse, karkeista tein tuollaisen kuusen ja pöllöjä olen virkannut urakalla -niitä kun tilattiin pukinkonttiin. Pientä korvausta vastaan virkkailen pöllöjä edelleenkin, ota yhteyttä jos sellaisen itsellesi haluat ;-). 



Luntakin onneksi saatiin, olikin niin pimeää ja synkkää ennen sitä! Nyt näkee jo iltasella kulkea ilman otsalamppua, kun lumi maisemaa hieman valostuttaa.  Näissä talokuvissa tuo ylimmäinen (jos siitä selvää saa) on otettu metsän läpi iltasella yövalotuksella. Kuvausvälineenä kännykkä, joten kuvan laatu ei ole paras mahdollinen -en millään saa pidettyä kameraa niin, ettei se tärähtäisi kuvan ottamisen aikana. Alempi kuva muistaakseni niin ikään samoilla asetuksilla, mutta kun kohde oli lähempänä niin kuvauskin onnistui paremmin. Meidän kotitalomme siis, kuten varmaan arvasittekin :).



Mukavaa joulun aikaa kaikille! Viimeisessä kuvassa yksi itse koristelemistani kynttilöistä, aika suloinen vai mitä ;-). 






tiistai 2. joulukuuta 2014

Kahvikuppihaaste

Sain tämän haasteen Facebookissa, ja alunperinkin ajattelin kirjoittaa haasteen tänne. Tehtävänä oli siis kuvata viiden päivän ajan se kuppi, mistä kahvia/ teetä sattuu juomaan. Minun saldoni on tässä. 


Ensimmäinen kuppi on tädiltäni, joka toi meille tuparilahjana neljä Mauri Kunnaksen mukia, jokaiselle perheenjäsenelle omansa. Minun kupissani on tietysti S-kirjain. 



Tämän Unikko-mukin sain 40-vuotislahjaksi hyvältä ystävältäni. Tärkeä kuppi siis tämäkin :). 



Tämä seuraava taas kulkeutui meille pankin vaihdon yhteydessä. Eli Osuuspankilta saatu Eero Aarnion lahjusmuki :). 



Tällä nallemukilla onkin tunnearvoa, sillä tämän olen saanut edesmenneeltä mummoltani. Olin jo muuttanut pois kotoa, ja kaikilla muilla perheenjäsenillä oli kotonani oma Kultakeramiikan nimikkomuki. Minulla ei sellaista ollut. Mummoni (joka asui samassa talossa, omassa taloudessa) oli sitä mieltä, että pitäähän minullakin muki olla. Sain tämän siis häneltä lahjaksi. Tämä muki minulla on töissä. 



Tämän seuraavankin mukin tarina liittyy mummooni...aluperin tämän tilalla oli jokin sinisävyinen, samaiselta mummoltani saatu muki. Muki oli niin ikään työpaikallani. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että yksi työkavereistani vahingossa tiputti mukin ja se meni rikki. Työkaverini osti tämän pallomukin tilalle. Tämäkin muki on työkäytössä...ja tässä tee odottaa juomista omalla työpöydälläni. Taustalla muuten Marimekon penaali, jonka sain samalta ystävältä joka osti minulle tuon ylläolevan Unikko-mukinkin. Hänen mielestään aikuisella naisella pitää olla aikuisen naisen penaali (eikä tyttäreltä pöllitty kynäpenaali). 



Kerta kiellon päälle...tämänkin mukin olen saanut lahjaksi, ja tämäkin on työkaverilta. Tällainen muki löytyy muutamalta muultakin työkaverilta, joiden kanssa olemme saman käytävän varrella. Ettei vaan olisi sama pukki tuonut meille kaikille tällaiset ;-). Kyseesä on Marja Kurjen muki.


Millaisista mukeista sinä juot kahvisi/ teesi? 

Lähteä vai ei?

Harrastuspäivä, minulla ja lapsilla. Uimahalli kutsuu. Töiden jälkeen väsyttää, iltapäivästä hiipinyt migreeninpoikanen aiheuttaa arpomista. Lähteäkö vai ei...? Migreenilääke ei ole kokonaan päätä parantanut, mietityttää millaiseksi olo kääntyy uimisen jälkeen. Uskallanko? Haluanko? Jaksanko? Sohva ja TV houkuttelee...
Toisaalta...millaisen mallin annankaan lapsille, jos (omasta mielestä) hieman kevein perustein jätämmekin harrastuksen väliin? Vai tyydynkö vain kuskin rooliin? 
Lopulta päätän että hallille mennään, ja oma uimakassikin lähtee mukaan. Ajatuksena uiskennella rauhallisesti, ettei päänsärky pahene. 
Aluksi otankin rauhallisesti, saan pojalta uintitekniikkaopetusta (kyllä, hän osaa minua paremmin) monitoimialtaasta. Pientä lillumista. Sitten lähden rauhallisesti isoon altaaseen uimaan...rauhallinen tarkoitti sitä, että tällä kertaa uin vain puolet siitä mitä tavallisesti, loppuajan sitten lilluin tyttäreni kanssa kun poika oli omalla vuorollaan sukellusopissa. 
Lopputuloksena hyvä mieli ja parantunut olo. Aikamoista riskinottoa, yleensä nimittäin liikunta pahentaa migreeniä Ehkäpä iltapäivällä otettu lääke sittenkin auttoi sen verran, ettei olo pahentunut...ja hartiat tuntuivat rennommilta uimisen jälkeen. 
Onneksi lähdimme liikkeelle :). 


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sunnuntaipuuhia

Päivään on mahtunut monenlaista. Leppoisaa kotoilua. Uuninlämmitystä, sämpylöiden ja pullan leipomista. Hitaasti valmistuvaa ruokaa (riisipuuroa ja mansikkasoppaa). 
Lukemista, kokeisiin kuulustelua. 
Pyykinpesua (sitä hommaa yleensä riittää sunnuntaisin). 
Töihin liittyviä rästihommiakin olen kotiin kuljettanut, mutta toistaiseksi en ole niihin vielä tarttunut. Vielähän tässä ehtii...ainakin vähän.
Mukavia päiviä tämmöiset, kun ei ole kiire minnekään :). 
Huomenna alkaa taas arki ja arkiset tohinat, kiirus viikko taas tiedossa. 
Onneksi joululoma on taas vähän lähempänä :).


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kakkua ja lumiukkoja

Isänpäivä on kääntynyt illaksi. Päivää on vietetty leppoisan kotoilun ja herkuttelun merkeissä. Isänpäiväkakun leivoin uudella reseptillä, jonka otin uusimmasta Leivotaan -lehdestä. Oma kakkuni ei ihan vastannut lehden kuvaa...tässä kakku näyttää tosi herkulliselta. 


Oma kakkuni näyttää hieman toisenlaiselta; valdelmia ei ole, eikä suklaalastujakaan. Oma kakkupohjani oli varmaan hitusen isompi kuin kuvan kakussa, joten väliin tulevaa voikreemiäkään ei tullut yhtä paksusti. 


Nomparellin ryökäleetkin putosivat sormista välillä miten sattuu, joten sydämestäkin tuli epäsymmetrinen :). 
Kakku oli todela suklainen ja täyteläinen. Pohjaa ei kostutettu mitenkään, siitä huolimatta se oli mehevä. Tuon suklaakuorrutteen valutin tarkoituksella vähän reunojen yli. Voikreemikin oli uusi tuttavuus, sitä en ollut kokeillut aikaisemmin. Kakku oli nimeltään suklainen Viktoriakakku (suklainen versio englantilaisesta Victoria sponge -kakusta). Tätä voisin leipoa toistekin, ja tuota pohjaa voisi kokeilla ihan tavallisen kakunkin pohjana. Kakun seuraksi voisi sopia myös mansikka- tai vadelmakastike. 

Tuossa lehdessä muuten oli vaikka mitä ihania reseptejä...osaa olen kokeillutkin (huonolla menestyksellä, toisesta kakusta voit lukea täältä). Harjoittelu jatkuu...

Kakku saatiin tuhottua jo melkein kokonaan. Päiväkahvit joimmekin vanhempieni kanssa, mukavaa kun tulivat :). Äitini kävi rakentamassa lapsiemme kanssa lumiukonkin, siitä tulikin aika komea!



 Näin hienoa lumiukkoa meilä ei varmaan ennen ole ollutkaan. Harmi vaan, kun lumi sulaa vauhdilla -ei taida lumiukostakaan olla huomisaamuna paljon mitään jäljellä! 

Lämpimät isänpäiväonnittelut vielä kaikille isille! Erityislämpimät onnittelut haluan vielä antaa omalle miehelleni sekä omille isillemme -lastemme papalle ja ukille. 



perjantai 7. marraskuuta 2014

Perjantaikooma

Puuh. Ensimmäinen ilta tällä viikolla, ettei tarvitse mennä minnekään. Kotonakin olin jo neljältä, sekin yhden sortin ennätys tälle viikolle. Aikaisemminkin olisi ehtinyt, mutta piti hakea tyttöjä kaverisynttäreiltä. 
Viikkoon on mahtunut normaali harrastusiltojen lisäksi tavallista pidempiä työpäiviä, vanhempainvarttia, vanhempainiltaa...töihin unohtuneita papereita, joita on pitänyt lähteä vielä ennen vanhempainiltaa kiireellä hakemaan...kiireellä käytyjä kauppareissuja, tyhjentynyttä leipävarastoa (mistä syystä iltasella on leivottu vielä sämpylää, juurikin sen vanhempainillan jälkeen). 
Ei ihme, että perjantaina tekee mieli käpertyä viltin alle, katsoa tv:tä ja ottaa pikku päikkärit! Parin tunnin löhöilyn jälkeen jaksaa taas jotakin (kuten vaikka siivota sen räjähtäneen keittiön) samalla kun seuraa Vain Elämää -sarjaa. 
Onneksi on viikonloppu :). 


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä

Enkelin silmin

Hän joka sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi
Niin kauan kuin elät
kannat hänen sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa. 
-Anja Porio/ Sain sinulta paljon

Tähän tekstiin törmäsin ystäväni Facebook-seinällä. Puhutteleva runo, ja totta joka sana. 



Eilen sytytimme kynttilät, kuten monet muutkin. Hautuumaalla oli ruuhkaa. Kaunis näky iltapimeässä. 



Käsityökavereita ja epäonnistuneita leipomuksia

Minulla on ilo kuulua porukkaan, jota yhdistää käsityöt. Meitä on kuuden hengen porukka, eri ikäisiä naisia. Osa meistä on työelämässä, osa jo eläkkeellä. Kokoonnumme aina välillä yhteen käsitöitä tekemään, sekä tietysti kahvittelemaan. Tällä viikolla kokoonnuimme meillä. Tällä kertaa käsitöiden ohella selailimme käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä. Niissä olikin selailemista! 


Vieraita ajatellen olin vähän leiponutkin. Leipominen ei vaan ihan mennyt nappiin...vaaleat pursotinpikkuleivät olivat vähän palaneita. Tämän lisäksi pikkuleipiä leipoessani hajotin pursottimenkin, jousi meni rikki mistä johtuen pursotinta ei voinut käyttää. No, ei se pursottaminen meinannut sujua sitä ennenkään...taikina jäi aina pursottimeen kiinni joten pikkuleipien "pursottaminen" oli hieman haasteellista. 
Olin leiponut myös kuivakakkua, uudella reseptillä. Taikinaan laitettiin After Eight -suklaata, joten odotukset kakun suhteen olivat korkealla. Taikinan teko sujui ongelmitta, mutta paistaminen ei...paistoin kakun tähden muotoisessa vuoassa. Tähden sakarat paistuivat hyvin, mutta kakun sisärengas paistui hitaammin. Tästä syystä kakun sisus lässähti eikä kakku nyt ihan tähdeltä näyttänyt. Kakkua vuoasta irrottaessani huomasin myös, että osa suklaasta oli painunut pohjaan, mistä johten taikina oli paikoin hitusen raakaa. Eihän siitä kakusta mitään kauniita palasia saanut leikatuksi, mutta hyvältä se maistui silti :). 
Koska leipomukset jäivät vähän epämääräisiksi, leivoin vielä ennen vieraiden tuloa torttuja kaupan valmistaikinasta. Hillon parasta ennen -päiväys oli täyttynyt jo pari kuukautta sitten, mutta ei sitä vielä mausta huomannut :). 


Jospa ensi kerralla leipomukset onnistuisivat vähän paremmin :). 


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Että tämmöinen sunnuntai :)

Kuva Mururasian Facebook-sivulta


Onko teillä ollut tällaisia päiviä? Minulla on ollut näitä "en saa tehtyä mitään" -päiviä useampia tämän viikon aikana. Jotenkin on ollut veto pois...johtuneeko sitten siitä että olen syönyt aika hiilihydraattipitoisesti. Korjausliikettä ruokavalioon siis tiedossa (taas).

Tuo kuva kertoo hyvin tämän päivän tunnelmia, joskin piristyin sitten päivän aikana ja oikeasti olen jotain jo tehnytkin. Kuten vaikka valloittanut sitä kuuluisaa pyykkivuorta! Senkin suhteen olen ollut tosi laiska, pyykkiä on nimittäin pesty viimeksi noin pari viikkoa sitten, joten kyllä sitä jonkin verran on kertynyt. Onneksi on 7 kilon pyykkäri ja kuivausrumpu, joten tuon vuoren valloitus ei nyt kovin kummoinen homma ole kun alkaa vaan tekemään. Siinähän se on se minun suurin kompastuskivi, nimittäin se aloittaminen :D.

Jotain muuta kivaakin on tullut tehtyä (kyllä, lasken sen pyykinpesunkin siihen kivaan, jos mielentila sitä tehdessä on kohdallaan), mutta siitä ehkä pikkupostausta myöhemmin...nyt on jo pimeää valokuvaukseen ja valokuvattava kohde kuistilla ;-). Sen verran voin paljastaa, että se liittyy siihen, että sain vihdoin ja viimein viimeiset kesäkukkani (!!!) siivottua kuistilta (paleltuneet sellaiset). Varmaan on jo ohikulkijat katselleet, meinaanko säilyttää niitä paleltuneita kukkaparkojani talven yli kuistilla...:D. Kesäkukka-asetelmien muratit tosin olivat vielä ihan hengissä, ja pistinkin ne epämääräiseen kompostiläjääni talvehtimaan -katsotaan säilyvätkö hengissä. Yhden muratin talvetin viime talvena kukkapenkissä, joten jännä nähdä miten näille käy. Sisällekin niiden ottamista mietin, mutta saisin ne hengiltä sisällä joka tapauksessa vaikka miten yrittäisin hoitaa, joten ulkona talvehtiminen on himpun verran varmempi keino. Tai ainakin niillä on edes mahdollisuus :).

Mukavaa viikkoa lukijoilleni! 

torstai 23. lokakuuta 2014

Rauhallisia pelipäiviä

Vietimme ystäväni kanssa lapsenvaihtopäiviä. Meiltä tyttö meni ystäväni luokse, ja vaihdossa sain meille 11-vuotiaan pojan. Kylläpä oli rauhallista! Kertaakaan ei tarvinnut korottaa ääntä tai selvittää erimielisyyksiä. Todellista hermolepoa siis, siihen tavalliseen arkeen verrattuna :D. Puheen pulputusta oli sitäkin enemmän, pojilla juttua piisasi koko ajan. Sen kerran kun oli hiljaista (nukkumisen lisäksi), arvata saattoi että pelasivat salaa puhelimella tai tabletilla (ruutuajan rajoittamisen jälkeen). Aika helppo oli arvata, mitä tekivät, kun puhuivatkin tällöin kuiskaamalla :D.  

Näiden kaveripäivien teemana oli selkeästi pelaaminen. Sekä ruudun kanssa että ilman. Pääsin minäkin siitä osalliseksi, kun pelikaveria kaivattiin. Erityisessä suosiossa oli uusi Astraterra-peli, jonka lainasin kirjastosta. Kyseessä on roolipeli, jonka säännöt ja hahmot on kirjoitettu kirjaksi. Kirjan ohjeiden perusteella jokainen pelaaja luo itselleen hahmon, jonka ominaisuudet kirjataan lomakkeeseen. Lomakkeita voi kopioida kirjasta tai tulostaa netistä -tai vaikka piirtää itse mallista. Yksi pelaajista on tarinankertoja, joka kertoo pelin tarinaa joko suoraan kirjasta (valmiina on muutama tarina) tai itse keksien. Keksimiseen löytyy apuja kirjasta, mutta jonkin verran kirjaan perehtymistä se vaatii. Pojat pelasivat tätä peliä innolla, ja minä toimin tarinankertojana. Pelissä edistyminen merkittiin myös hahmolomakkeeseen. Poikani meinasi, että tämän pelin pelaaminen on yhtä mukavaa kuin tietokoneella roolipelin pelaaminen. Tästä voi päätellä, että hän piti pelistä todella paljon. Aiemmin pelasimme tätä kotona niin, että molemmat lapseni olivat pelissä mukana. Tyttö ei ollut yhtä innostunut, vaikka pelissä mukana jaksoi ollakin. Väittäisinkin, että peli vetoaa enemmän poikiin :). Itse suosittelisin tätä peliä yli 10-vuotiaille pojille, jotka pitävät roolipelaamisesta, jaksavat keskittyä ja perehtyä ensin pelin sääntöihin ja hahmoihin. Aikuisenakin tämän pelaaminen oli hauskaa :). Lisää pelistä voit lukea täältä.


Toinen suosikkipeleistä oli dvd-cluedo, jonka olen joskus ostanut kirpparilta. Tämä on sellainen salapoliisipeli, ja dvd-versiossa osa vihjeistä ja johtolangoista tulee dvd:ltä. Dvd:n avulla esitetään myös syytökset (kuka teki rikoksen, missä ja milloin) siten, etteivät muut pelaajat tiedä mitä syytöksen esittäjä valitsee. Tätäkin peliä suosittelisin ensisijaisesti 10+ ikäisille. Dvd-versio ehkä vetoaa nykyiseen ruutusukupolveen sitä perinteistä versiota enemmän. Tätä peliä olemme pelanneet varmaan joka kerta, kun pojat ovat olleet yhdessä, joten tämä on varsinainen suosikkepeli. 



Toki näihin päiviin mahtui paljon myös sitä ruudullista peliaikaa, mutta pojilla oli superkivaa keskenään, ja näitä ruutupelejäkin pelasivat tiiminä yhdessä tehtävistä neuvotellen. Mielestäni kaikkea ruutuaikaa ei voi yksiselitteisesti luokitella hyväksi tai pahaksi -paljon riippuu siitä, mitä se ruutuaika pitää sisällään ja miten muiden kanssa yhdessä pelataan. Itse näin poikien ruutupeleissä paljon hyvää, joten syysloman kunniaksi saivat aika paljon sitä ruudullista peliaikaa. Tämän lisäksi pojat saivat olla osan päivästä kaksistaan kotona, kun minä kävin töissä. Meidän vierailija totesikin, että oli mukavaa olla kahdestaan :). 

Lasten palautusten jälkeen alkoikin sitten taas normaali sisarusten välinen härkkiminen, eli arkisempi oleminen on taas alkanut :). 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kakkua ja käsitöitä

Tällä viikolla meillä juhlittiin pienimuotoisesti synttäreitä, mieheni sellaisia. Kakun tekoon varauduin hyvissä ajoin, pohjan leivoin jo viikonloppuna niin viikolla selvisi vain kakun täyttämisellä. Harvinaista herkkua ;-). 


Lahjan mieheni arvasi jo etukäteen, vaikken mitään vihjettä ollut antanut...onneksi neuloin kylkiäiseksi myös villasukat niin oli edes jotaikin yllätystä. Niitä sukkia neuloinkin aina silloin kun mieheni ei ollut kotona, niin pysyi yllätys salassa. 


Sukat on seiskaveikkaa,  ja tuo kirja on muuten hauskaa luettavaa. Edellisen Ville Haapasalon kirjan taisin ostaa vuosi sitten synttärilahjaksi. Itselläni nämä molemmat ovat vielä lukematta, monta juttua näistä on minulle kyllä jo referoitu :). 

Puikkoja on heiluteltu nyt muutenkin, tyttäreni halusi uudet lapaset ja langankin hän valitsi itse. 


Lanka on Novitan Hile-lankaa ja neuloin nämä 4:n puikoilla. Ihan peruslapaset, ilman ohjetta nämä väsäsin. Pientä säätöä näiden kanssa oli, alkuun kun ei ollut hajuakaan minkä verran silmukoita kannattaa puikkoa kohti laittaa. Näihin silmukoita tuli 7/ puikko, ja aika istuvaa mallia nämä ovat.  Näistä tuli mukavan paksut ja varmaan myös lämpimät. Kirjoneulelapasetkin ovat työn alla, mutta niistä kuvaa sitten myöhemmin :). 

maanantai 6. lokakuuta 2014

Lepopäivä?

Sunnuntain kai pitäisi olla jonkin sortin lepopäivä. Harvemmin se kyllä sitä itselleni on, sunnuntaina nimittäin teen yleensä kaikkia rästihommia, mitä nyt kotoa löytyy. Parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) sunnuntaina tulee tehtyä  vaikka mitä, eikä eilinen sunnuntai mikään poikkeus ollut. Pullan leivontaa, pyykin pesua, ikkunoiden pesua, syysvaatteiden tarkistusta ym. ym. Kaikki tapahtui kuitenkin aika leppoisissa tunnelmissa, nimittäin välillä tuli surffailtua netissä, kudottua villasukkaa, katsottua telkkaria jne. Yllättävän tehokasta, kaikki "lorvailu" huomioiden.

Miksi tällaista aherrusta sunnuntaisin? Se taitaa johtua siitä, että sunnuntaina olen jo toipunut viikon töistä, ja virtaa riittää ihan eri tavalla kotihommiin. Mukavahan se tietysti olisi olla vaan, mutta kun sitä tekemistä riittää...ja oikeastaan sunnuntai on jo valmistautumista alkuviikkoon. Nytkin tein eilen ruuat puolivalmiiksi arkipäiviä odottamaan, jotta harrastuksiin meneminen sujuisi vähän jouhevammin. Ihan totta, minä harrastan suunnittelua ;-).

Suunnittelu oli myös tärkeässä osassa kun tarkistin lasten kanssa mitkä syys- ja talvikengät vielä jalkaan mahtuvat. Onneksi syyskenkiä ei tarvitse ihan akuutisti päivittää, Kuomat pitänee ostaa molemmille uudet (kovempien pakkasten varalle), mutta niistäkin on jo muistilappu kokonumeroineen jääkaapin ovessa. Ehken olekaan ihan toivoton tapaus? No, takkiosasto pitää vielä käydä läpi, mutta se vaatii pienimuotoista raivausta että mahdun vaatehuoneeseen....

Joka tapauksessa mukava päivä tämmöinen puuhapäiväkin. Onneksi välillä ehti herkuttelemaan tuoreella pullalla teekupposen ja lehden kera :). Mukavaa viikkoa kaikille!



maanantai 29. syyskuuta 2014

Arjen palapeliä

Arki on kuin sellainen 1000 palan palapeli. Välillä kaikki palaset ovat hetken nätisti paikoillaan, jos hyvin käy. Mutta useimmiten vähintään joku kohta palapelistä on hajallaan, ja osa palasista voi olla jopa hukassa. 

Arjen sujuminen vaatisi hieman suunnittelua. Minä olen siinä huono. Yleensä vain hyppään tilanteisiin ja uin virran mukana. Toisinaan jopa suunnittelen jotain etukäteen, ja jos hyvin käy, myös toteutan suunnitelmaani. 

Arjen sujumiseen liittyy monia asioita. Aina suunnittelu ja toteutus ei toimi. Sen huomaa vaikkapa siitä, kun lapsi aamulla ilmoittaa ettei löydä parillisia sukkia. Tai iltapesun jälkeen ei löydykään puhtaita alushousuja. Puhumattakaan siitä, että säätyypin muuttuessa etsitään paniikissa sään mukaista varustusta...Itsellenikin tulee ajoittain vaatekriisi, kaapista ei löydy mitään päälle pantavaa. Ainakaan sellaista, mitä ei tarvitsisi silittää. Huokaus. Eikö vaatteita voi katsoa valmiiksi illalla? Ei kai ;-). 

Ruokapuoli on taas ihan oma juttunsa. On päiviä, että tulen töistä ja siitä vartin kuluttua pitäisi olla jo menossa, milloin harrastuksiin, milloin kaverisynttäreille tai muuten vaan kavereille. Asumme sen verran kaukana, että harrastuksiin on kuljetettava. Kavereitakin löytyy kolmelta kylältä, joten kavereiden luoksekin tarvitaan autokyytiä. Välillä tilanne on kriittinen, mutta minuuttipelillä on selvitty. On selvää, että tällaisilla "kiiruspäivillä" ruokaa ei ehdi valmistamaan. On pakko olla jotain, mitä vain lämmitetään. Onneksi mies ehtii usein kotiin vähän ennen minua, joten useimmiten hän ehtii ruokkimaan lapsetkin. Minä sitten huolehdin oman syömiseni, joskus takki päällä ja seisaaltaan. Ruuan olen kuitenkin useimmiten valmistanut etukäteen :). Jossain asiassa siis olen toteuttanut suunnittelua! 

Tällä viikolla meillä on ollut ensimmäistä kertaa käytössä ruokalista. Suunnittelin viikon ruuat etukäteen, ja sitä suunnitelmaa olen nyt toteuttanut. Helpottaa huomattavasti kaupassa asioimista :). 

Onneksi meillä on kaksi autoa. Toinen auto on vaan sellainen, että minun ajo-oikeudet eivät siihen riitä, joten sitäkin pitää suunnitella että kuka kulkee ja milloin henkilöautollamme. Onneksi se pääosin on minun käytössäni :). 

Arjen palasiin kuuluu toki monta muutakin asiaa. Lasten kokeisiin valmistautumiset (jotka joskus unotuu), oma harrastukseni, ajoittaiset treffit ystävieni kanssa...suunnittelua riittää. Mieheni myös valmentaa vapaa-ajallaan urheilujoukkuetta, ja valmennusreissujen lisäksi on tietysti pelit -joita saattaa viikonlopussa olla kaksi. Vieraspeliviikonloppuina pelireissuilla saattaa mennä koko viikonloppu, joten luonnollisesti tämäkin vaikuttaa siihen, mitä koko perheellä teemme ja milloin. 

Ei ihme, että rästihommia on jatkuvasti. Milloin joku paikka talon sisällä huutaa huomiota (ja voi olla että sitä huomiota saa odottaa pitkään), milloin taas pihalla  joku nurkka (tai useimmiten koko piha) vaatisi toimenpiteitä. Työkin vaatii veronsa, vaikka työstäni kovasti pidänkin. Aina ei vaan työpäivän jälkeen jaksa olla kovin tehokas. Eikä aina jaksa edes viikonloppuna. Oikeasti nimittäin olen aika laiska...tai sanotaanko näin, että kärsin aloittamisen vaikeudesta. Sitten kun saan jonkun homman alulle, se yleensä sujuu -ainakin jonkin aikaa. 

Vaikka välillä (tai siis suurimmaksi osaksi) kotona on täysi kaaos ja elämä tuntuu hektiseltä, toivon että lapsemme eivät sitä koe sellaisina. Se kaaos ja kiire kun useimmiten on vain oman pääni sisällä. Tunnelma kotona on ehkä kuitenkin leppoisa, mitä nyt sitten lähdön hetkellä hoputetaan tiukastikin. Mutta sekin johtuu yleensä siitä, että minä olen lädössä viime tipassa. 

Vaikka elämä on tällä hetkellä aika täyden tuntuista, en haluaisi siitä muuttaa mitään. Tai no, ehkä toivoisin hieman lisää aikaa itselleni sohvan nurkassa kutimen ääressä. Mutta sekin on järjestelykysymys. Pitää harjoitella vielä vähän sitä suunnittelemista :).


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Leppoisaa ja vauhdikasta

Perjantai. Töissä tappiin asti, kaupan kautta kotiin. Väsyttää...ruuaksi kaupan sämpylöistä ja einespihveistä hampurilaisia. Ruuan ja töiden jälkeinen kooma saippuasarjoilla höystettynä. Ihmeherääminen ja kodin siivousta. Vain Elämää -sarjan säestämänä pölyjen pyyhintää ja pyykkivuoren valloitusta. Lopputuloksena yllättävän siisti koti. Lapset nukkumaan, itse jään neulomuksen kanssa sohvalle katsomaan tv-sarjoja. Mies reissussa, en malta mennä nukkumaan ja valvon myöhään. Nukkumaan kissa kainalossa. 

Lauantai. Hidas aamu, vötkistelyä. Lapset ruudun ääressä, minä surffailen netissä. Aamupala ja pakkaushommia...suuntaamme hyvän ystäväni luokse yökylään. Päivään mahtuu tiukkaa jalkapallomatsia poikien kanssa (ei, emme ystäväni kanssa pärjänneet pojillemme), tyttöjen meikkileikkejä ja "isona" olemista, hyvää ruokaa ja rentoa oleilua. Kohtalaiset iltavillit sänkyjen petaamisen ohessa, kasvatuskeskusteluja ja rauhoittelua. Lasten nukahdettua henkeviä Aino-jäätelön äärellä ja hieman valvomista. 

Sunnuntai. Tytöillä herätys soi jo 6:45 että ehtivät tehdä kaiken mitä ovat suunnitelleet. Samalla sekunnilla täysi tohina päällä, pojat myös hereillä ja käyvät kiireesti aamutoimiin käsiksi...jotta pääsevät heti pelaamaan. Aamupuuhia, petien siivousta ja hieman netissä surffausta. Pari kuppia teetä että herää..pian on jo lounasaika ja taas syödään. Tytöt lähtevät vielä leikkipuistoon eväsretkelle, poikien kanssa otetaan vielä tiukka jalkapallomatsi. Harjoituksen puutetta, en osu palloon ja lauon kohti omaa maalia. Naurattaa niin että vatsalihaksiin sattuu. Äidit eivät pärjänneet, taaskaan. Poikkeuksellisesti juon kupin kahvia, ettei väsy kotimatkalla yllätä. Kotiin kirpparin kautta, muutama pikkulöytö rikkaampana. 

Kotona. Onneksi kohtalaisen siisti koti odottamassa. Ruokaa pöytään, pientä vötkistelyä ja kotipuuhien pariin. Kassit purettu, läksyjä tehty ja pyykkikonekin on pyörinyt. Pian saan miehenkin kotiin :). Kissatkin kotiutuivat ulkoruokinnasta, joten valtakunnassa on taas kaikki hyvin :). 


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Piirakkamarjoja etsimässä



Viikonloppuna piti vielä käydä poimimassa viimeiset mustikat. Tällä kertaa kiertelin talomme ympärillä, "omat marjat" kun vielä olivat poimimatta. Mustikanvarvuista huomaa, että on jo syksy, ruska on jo värjännyt näitäkin. Paikoin jopa niin, että itse marjojen huomaaminen oli hankalaa. 




Puolukatkin ovat kypsymässä. Ihan kypsiä ne eivät vielä kuitenkaan ole...joten puolukkapiirakan marjoja pitää vielä odottaa. 



Aika hyvä saalis tuli talomme ympäriltä, puoli ämpäriä pieneltä alalta. Vähän aikaisemmin viikolla poimin käsin saman verran talomme toiselta sivulta, joten kaikkinensa ihan hyvä saalis omasta pihasta :). 



Mustikkapiirakan lisäksi tuli sitten leivottua muutakin...perunarieskaa ja voisilmä-rusinapullia. Hyviä olivat kaikki :). 


maanantai 8. syyskuuta 2014

Viikonloppuloma


Viikko sitten teimme mieheni kanssa viikonloppureissun Porvooseen ja Loviisaan. Pääkohteena oli Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Yövyimme Haikon kartanossa. Itse kartano olikin hieno paikka, mutta sen vieressä oleva kylpylähotelli pieni pettymys. Mainosten perusteella sitä tietysti odotti yhtä hienoja puitteita kuin mitä itse kartanossakin on, mutta ulkopuolelta kylpylähotelli oli sellainen tasakattoinen "betonimöhkäle" -sellaisia mitä nyt löytyy varmaan joka kaupungista. Sisältä toki hotelli oli toki paljon hienompi kuin ulkoa, eikä hotellihuoneessa ollut valittamista. Harmi, kun yöpymistä varatessa yhtään kartanohotellin huonetta ei ollut vapaana...siellä sitä olisi ollut mukava yöpyä! Hotelliaamiainen tarjoiltiin kartanossa, joten silloin pääsi vähän haistelemaan kartanon ilmapiiriä.  Kartanohotellin vieraille oli muuten oma aamiastarjoilunsa pienempiin saleihin katettuna, eli heille oli aamiaisellakin tarjolla pientä luksusta. 

Itse kylpyläpuoli oli melkoisen pieni, ja ainakaan isommille, hyvän uimataidon omaaville lapsille siellä ei riitä tilaa eikä virikettä. Alle kouluikäisten kanssa siellä taas viihtyisi mainiosti. Itse lilluin lämminvesialtaassa päivän kiertelyn päätteeksi jotta pieni vilu kaikkosi :). 





Vanhaan Porvooseen ehdimme tutustua ihan pikaisesti. Aivan ihana paikka, paljon kivijalkakauppoja ja kahviloita. Kauppoja emme ehtineet kierrellä ollenkaan, vähän vain haistelimme kaupungin ilmapiiriä. Tänne täytyy päästä uudelleen, ihan ajan kanssa! 



No entäs se Loviisa ja Wanhat talot? Yleisölle avoimia kohteita oli Loviisan keskustassa 44, ja tämän lisäksi muutama etäkohde. Näitä etäkohteita emme ehtineet kiertää ollenkaan, mutta suurin osa keskustan kohteista tuli kierrettyä. Jossain vaiheessa meille tuli pieni "ähky", samaan tapaan kuin asuntomessuilla -kaikkien kohteiden kiertämiseen emme jakseneet enää "panostaa". Monenlaisia koteja oli nähtävänä, ja monet asukkaat olivat tehneet vuosikausia remonttia paikkoja kunnostaessaan. Sisätiloista en kuvia ottanut, yleisöä kohteissa kun oli sen verran paljon että kuvien ottaminen olisi ollut hankalaa. Tässä kuitenkin pieni makupala...kirkko ei ollut käyntikohteena mutta kuvasin sen silti :).


Lisää Loviisan yleisökohteista voi lukea täältä. Mieleeni jäivät erityisesti muutamat ihanat kuistit suurine ikkunoineen...semmoisen kun saisi :). Kuuntelimme myös ohjelmaan kuuluvat asiantuntijaluennot. Nimekkäin luennoitsija oli itse Panu Kaila, jonka nimi on varmaan ainakin perinnerakentamiseen perhehtyneille tuttu. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin kuunnella maalarimestari Airi Kallion kerrontaa. Asiantuntijoiden luentojen aiheesta voi hieman lukea Loviisan Wanhat talot -tapahtumalehtisestä täältä . Samasta lehtisestä löytyy myös lisää tietoa käyntikohteista. 

Mikäli jossain vaiheessa haluat käydä tutustumassa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan, kannattaa varata majoitusta hyvissä ajoin. Tapahtuma on koko itäisen Uudenmaan suosituin matkailutapahtuma, joten majoituspaikat ovat tuolloin hyvin varattuja. Itsekin varasimme majoituksen vasta kuukautta ennen, ja enemmälti majoitusvaihtoehtoja olisi tuolloin löytynyt Helsingistä tai Kotkasta. Yksi päivä kohteiden kiertämiseen on myös aivan liian vähän, eli varatkaa aikaa jos tuonne menette :). Tapahtuman yhteydessä oli myös runsaasti katukirpputoreja ja käsitöiden ym. myyjiä, ja  samaan aikaan oli myös keräilymessut. Näitäkään emme kiertäneet oikeastaan ollekaan. Kirppisten ja myyjien parissakin  saa sen kaksi päivää menemään helposti. Joten kannattaa suunnitella etukäteen, missä talokohteissa halua käydä, niin saa noukittua itselleen ne kiinostavimmat kohteet :). Me teimme tätä suunnittelua lähinnä loppuvaiheessa, kun aika meinasi loppua kesken...

Viimeisenä aamuna ennen kotiin lähtöä kiipesimme Haikon kartanon lähellä olevalla näköalakalliolle. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Samalla paikalla Albert Edelfelt on maalannut maalauksensa "Kesäilta Haikon selällä". Varsin historiallinen paikka siis...samoin kuin koko Porvoon ja Loviisan seutu muutoinkin.  



Kerrassaan mahtava reissu! Pitkä oli automatka Raahesta Porvooseen, mutta matka sujui rauhallisesti kun ei tarvinnut ketään takapenkkiläistä komentaa :). Matkalla aloitin kirjoneulelapsen tekemisen, tässä kuva alkuvaiheesta. Ensimmäisen lapasen sain tehtyä melkein loppuun saakka automatkoilla, toinen on vielä tekeillä -ei ole vielä niin paljon rauhallisia hetkiä ollut että olisi ehtinyt lapasta neulomaan :D. 


Pienen tuliaisenkin toimme...toivon että se nyt meillä kasvaisi ja vahvistuisi :).