torstai 24. huhtikuuta 2014

Metsäretki


Pääsiäisen pyhinä teimme mieheni kanssa pienen metsäretken. Aika märkää vielä oli maastossa, joten kumpparit olivat tarpeen. Retkellä oli myös hyvä tilaisuus testailla uuden puhelimen kameraa. Tässä muutamia otoksia. 


 Maalla ilma on puhdasta, siitä todisteena naavaa puussa! 
 Jäät sulaa...


Kun kotiuduimme, pihamaalta löytyi yllättävän iso sammakko! 

Aurinkoisia kevätpäiviä! 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pääsiäistervedys!


Pitkäperjantai on alkanut rennoissa merkeissä. Nukuin pitkään (meidän huushollissa se tarkoittaa yli kahdeksaan). Sängyssä vötkistelin ja hoidin meidän Viiru-kissaa, joka oli löytänyt paikkansa sängyn jalkopäästä. Toinen kissa nukkui lattialla, päiväpeitteen mutkassa.



Kiireetön aamupala, rahka-banaani-mustikkasmoothie chian-siemenillä höystettynä. Nam! Aamuteeksi vihreää teetä. Samalla lueskelin vanhoja Kodin Kuvalehtiä. Mukavaa vaihtelua arkiaamuihin, jolloin yleensä pitää hieman kellon kanssa kilpaa tehdä askareita.




Pääsiäiseksi ei meillä ole erityisempiä suunnitelmia, ihan normaalia kotipuuhastelua (kyllä, siivous on vielä vaiheessa...-niin kuin aina), ehkä vähän pihahommia. Auringonpaistettakin on luvattu, tämä päivä tosin taitaa mennä vesisateen merkeissä.

Ja tietysti vähän herkuttelua, joskin minä aion pysyä suklaamunista erossa :).  Karkki- ja herkkulakkoa on nyt jatkunut jo useamman viikon ajan, enää ei onneksi tee makeaa juuri mielikään. Mutta tästä herkkulakon tarinasta lisää joskus myöhemmin :).Pienet pääsiäismunat pistin kastemaljakkoon, se on ollut mukana meidän molempien lastemme ristiäisissä. Malja on toimittanut samaa tärkeää tehtävää myös silloin, kun mieheni on saanut nimensä -malja on siis lasten mummolta saatu :). 



Pääsiäisen kunniaksi ostin keltaisia tulppaaneja. Ne löysivät paikkansa Arabian kannuista. Vasemmanpuoleinen Kekri-kannu on kirppislöytö, perhoskannu taas mummolta aikanaan saatu. Kekri-kannuun ripustin kristallin, joka on lahja ystävältä. Keskellä kasvaa tyttären kasvattamaa rairuohoa...ja koko ihanuus pappani tekemän piirongin päällä. On mukavaa, että kotona on esineitä, joilla on jokin tarina tai muisto takana. 

Mukavaa pääsiäistä! 


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Virvon varvon...


Virpomispäivä. Siihen valmistauduttiin edellisenä iltana, kun koristelimme pajunoksia. Harmi vaan, kun kauppareissulla huomasin, että höyhenet oli myyty loppuun! Sen siitä saa, kun jättää asiat (minulle tyypilliseen tapaan) aina viime tippaan. Onneksi kotoa löytyi kuitenkin sen verran askartelutarvikkeita, että saimme oksat koristeltua. Vähän luovuutta piti harrastaa...vanhoista kynttilämanseteista otimme muovikukkia ja liimasimme niitä kuumaliimalla oksiin kiinni. Paperinaruista sai askarreltua lehtiä. Ja löytyipä kimaltelevia koristeitakin, joita metallilangalla kieputtelimme oksien ympärille. Kyllä hätä keinot keksii...:). 


Askartelupuuhissa olivat molemmat lapset, tytär nyt hieman veljeään innokkaammin :). 


Koristellut oksat näyttivät loppujen lopuksi aika mukavalta. 
Tänään olikin sitten oikea sadekuuropäivä, mutta sateesta huolimatta lapset kiersivät lähinaapurustoa virpomassa. Pari tuntia siinä kävellen meni, vaikkei naapureita nyt täällä maalla noin kilometrin etäisyydellä niin kovin montaa ole. Tulipahan samalla ulkoiltua!


Lapset kotiutuivat herkkujen kanssa hyvillä mielin. Näistä karkeista jää toisellekin päivälle herkuteltavaa! 
Mukavaa palmusunnuntaita kaikille! 

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kirppislöytöjä



Kirppareista innostuin reilu kymmenen vuotta sitten, esikoista odottaessani. Vauvanvaatteita ja muuta tarpeellista varustusta tuli hankittua kirppareilta enemmältikin. Samalla kirppareilta alkoi tarttua mukaan muutakin mukavaa ja "tarpeellista". Kirppariharrastus on jatkunut kaikki nämä vuodet, ja jos mahdollista, entistäkin innokkaammin. Suurin osa lasten vaatteista on hankittu käytettynä, ja itsellenikin olen välillä tehnyt löytöjä. 

Kirppareilla käymisessä on aina oma jännityksensä. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä löytää -vai löytääkö yhtään mitään. Ja ostoksia on mukava tehdä, kun hintakaan ei päätä huimaa. Vuosien varrella olen koittanut opetella kriittisyyttä -tarvitsenko tätä todella, onko tämä tarpeen, miksi minä tämän haluan? Lasten ollessa pienempiä mukaan tarttui monesti jos jonkinlaista lelua, nyt olen enemmän keskittynyt niiden lelujen myymiseen  :). 

Arvostan vanhaa, esim. umpipuisia huonekaluja ja vanhoja astioita. "Astiainnostus" sai alkusysäyksen, kun sain muutaman, mummoni vanhan Arabialaisen. Muutamia hankintoja on tullut itsekin tehtyä, mistäs muualta kuin kirppikseltä. 

Nettikirppistelyynkin käytän aikaa lähes päivittäin. Joskus menee pitkän aikaa, etten tee löytöjä, ja toisinaan sitten lyhyessä ajassa tulee tehtyä useampi hankinta. Kuvassa uusimmat löytöni nettikirppikseltä -vanha vaaka ja Arabian Kekri-sarjan maitokannu. Molemmat sain mielestäni ihan kohtuuhintaan. Tuollaista vaakaa olen halunnut jo jonkin aikaa, nyt sellainen sitten osui kohdalle. Kannua en edes etsinyt, mutta kun sellainen tuli kohdalle niin pitihän siitä tarjousta jättää....tuota Kekri-sarjaa kun meillä on ennestäänkin. 


Vaaka meillä todennäköisesti toimii hedelmien tai vihannsten säilytysastiana. Kannu varmaankin on osan aikaa koristeena hyllyllä, ja välillä ihan normikäytössä...kesäkukat näyttäisivät tuossa kannussa aika mukavalta :). Minusta tällaisista esineistä on eniten iloa, kun niitä oikeasti käyttää arjessa. Kaappiin tai vitriiniin en siis näitä (enkä mitään muitakaan) aarteitani säilö. Minusta nämä ovat sitä arjen luksusta -pieniä asioita joista tulee hyvä mieli :). 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pullalta tuoksuva koti

Leivoin pitkästä aikaa pullaa. Oikeastaan se on ollut "asialistalla" jo monta viikkoa, mutta nyt vihdoin tartuin tuumasta toimeen. Lisäpotkua antoi miehelleni annettu lupaus kaupan pullahyllyjen äärellä :). Samalla innostuin lämmittämään leivinuunia.




Leivinuuni on yksi talomme "helmi", pidän siitä todella paljon. Talvella sitä on mukava lämmittää, se lämpenee nopeasti ja lämpöä on helppo hyötykäyttää ruuanlaitossa ja leivonnassa -silloin kun inspiraatio iskee. Jos minulta kysytään, niin se inspiraatio saisi iskeä useamminkin ;-). 

Pullaa meinasin tehdä kaksinkertaisen annoksen, lämmitin jo litran maitoakin valmiiksi kunnes huomasin ettei hiivaa ole riittävästi...hetken mietin soittokierrosta naapureille (hiivaa olisi löytynyt takuulla), mutta lopulta päädyin puolitoistakertaiseen annokseen -siihen mihin hiiva riitti juuri ja juuri. 




Kaulimella on tunnearvoa, se on nimittäin lasten papan tekemä :).  

Leipominen sujui joutuisasti, kun sain tyttären avuksi. 


 Lopuksi päästiin herkuttelemaan!


Pullan leipomisen ohella yritin samanaikaisesti tehdä montaa muutakin kotihommaa, ja kuten arvata saattaa niistä suurin osa jäi "vaiheeseen". Eipä ne hommat mihinkään karkaa, tehdään sen mukaan mitä ehtii ja jaksaa :). 

Koitan kovasti opetella sellaista rentoa asennetta näihin kotihommiin...aina ei tarvi urakoida "sata lasissa ja pipo kireällä". Lukemattomien hommien keskellä ilahduttaa ajatus, että tämähän on sitä mitä minä olen aina toivonut -tavallista perhe-elämää ja arkea :). 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Yllätystä kerrakseen!

Olipa yllätys, miten moni kävi jo tuota eka postaustani kurkkimassa! Klikkauksia tuli varmaan melkein kaikilta facebook-kavereilta, ainakin sivujen katsontakerroista päätellen. Lukijoita oli Suomen ja jopa Euroopan rajojen ulkopuoleltakin, mukavaa kun kävitte! Toivottavasti käytte vastakin kurkkimassa, ja kiva jos tässä ajan kanssa saan ihan vakilukijoitakin. Palautteet ja kommentit ovat myös tervetulleita. 

Monenlaisia ajatuksia on tässä jo postausten suhteen käynyt mielessä, mutta ihan vielä en ehdi työstämään ajatuksiani tekstiksi asti. Jospa loppuviikosta jo vähäsen...luvassa on todellakin ihan arkisia asioita, mutta minusta se perusarki on ihan parasta. Sen oikeastaan huomaa silloin, kun tapahtuu jotain sellaista että arki järkkyy -sairastuu, sattuu onnettomuus tai joku pienempi vastoinkäyminen. Jotain sellaista, ettei arki rullaa kuten tavallisesti. Silloinhan sen muistaa, että miten mukavaa se ihan tavallinen arki on. 

Meillä arkeamme ilahduttamassa (ja joskus vihastuttamassa) on kaksi kissaa. Joskus sitä toivoisi että osaisi ottaa elämän yhtä rennosti kuin kissat ;-). Kuva on iltahämärässä otettu eikä mitenkään hyvälaatuinen. Rentona siinä kuitenkin tuo toinen kissa rötköttää :). 


Mukavia arkihetkiä! 

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Nyt se on tehty!

No niin...täällä ollaan :). Olen jo hieman pitempään miettinyt, josko aloittaisin blogin pitämisen. Nyt se on sitten aloitettu! Tässä blogissa on tarkoitus kirjoittaa ihan arkisista asioista, mitä nyt tällaisen nelikymppisen perheenäidin elämään mahtuu. Blogin nimi tulee meidän talon nimestä. Olemme rakentaneet talomme 2007, ja remonttiakin on ehditty jo tehdä -siitä ehkä myöhemmin. Asumme myös mäntymetsän ympäröimänä, joten talon nimi tuli oikeastaan meitä ympäröivästä metsästä. Blogin taustakuvana on ainakin nyt aluksi kuva parin vuoden takaa -syksyisenä pakkasaamuna männyt höyrysivät hienosti, ja sitä tunnelmaa sain silloin hieman kuvaankin napattua. Voi kun aina olisikin kamera tai sellainen kännykkä ulottuvilla, joilla saisi otettua hyvän kuvan heti kun tilanne eteen tulee! Uusi kännykkä on kyllä haaveissa...;-). Taustakuvan kanssa pitäisi vielä kikkailla, että saan sen mieluisaksi (tuo alaosa on vähän "kökkö", kun kuva toistuu), tai sitten vaihdan sen vielä kokonaan...mutta katsotaan nyt miten blogin ulkoasu tässä muokkautuu. Kaikkea ei osaa eikä jaksa kerralla säätää valmiiksi! Jos joku osaa neuvoa, miten saisin tuon taustakuvan näkymään kokonaisena, eikä tuonne alareunaan tulisi tuota uutta kuvaa, niin vinkit otan kyllä kiitollisena vastaan ;-). Joko ihan livenä tai näin netin välityksellä. 

Asumme maalla, mutta ihan kaupungin tuntumassa. Tämä meidän kylä on sellainen 300 asukkaan rauhallinen kylä. Olemme viihtyneet täällä tosi hyvin. On omaa rauhaa, ja mukavia naapureita. 

Toivoisin että tämän blogin avulla saisin vähän enemmän virtaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita mielessäni suunnittelen. Kun tietää, että omia projekteja voi sitten tänne julkaista, niin ehkä niitä sitten saa paremmin tehtyäkin...? Mene ja tiedä, mutta kokeillaan :). 

Tämä blogi pyöri jo mielessä eilen, kun otin kuvaa aamukahvihetetkestä -keväistä tunnelmaa :). Ihana Marimekon muki on lahja ihanalta työkaverilta <3. 




Tällaista tällä kertaa, tervetuloa lukemaan blogiani!