torstai 29. toukokuuta 2014

Onnen hippusia

Tänään on ollut mukavan leppoisa päivä. Tekemistä olisi ollut vaikka kuinka, mutta enpä jaksanut niistä tänään stressata. Lieden ääressä sen sijaan tuli oltua useampaan otteeseen, paistinpannut olivat tänään kovassa käytössä :). Lounaaksi paistoin jauhelihapihvejä pannulla, liskukkeena oli juustoista salaattia. 


Päivälliseksi paistoin ahvenfileitä, niistä ei kuitenkaan tullut otettua kuvaa. Herkullista oli! Illalla olikin sitten lettupannun vuoro...


Pannu on kunnon vanhan ajan valurautainen lettupannu, ja letut paistuvat siinä tosi hyvin. Letut meillä tarjoillaan perinteisesti Arabian Hilppa-sarjan lautaselta.

Letut tällä nimenomaisella lautasella ovat jo perinne, nimittäin mummoni tarjoili aikoinaan minulle ja veljelleni lettuja tältä samalta lautaselta :). Mummon paistamat letut tosin olivat isoja, mutta sama lautanen oli kuitenkin. Joten joka kerta, kun lettuja lapsilleni paistelen, muistan myös ne mummon ja papan kanssa vietetyt lettuhetket...ja taustalla radiosta kuului silloin yleensä merisää (päiväkahvien aikaan). Aikamatka reilun 30 vuoden taakse :). Saapa nähdä millaisia muistoja omat lapseni muistelevat 30 vuoden päästä! 

Lapset ovat innostuneet nyt piirtämisestä. Sitä hommaa ovat tehneetkin yllättävän sopuisasti keittiön pöydän äärellä, silloinkin kun minä häärin paistinpannujeni kanssa. Mallista piirtäminen on nyt meillä suosiossa, ja mallit haetaan nykyaikaisesti Youtubesta. Poika löysi sieltä kanavan, missä näytetään miten erilaisia hahmoja piirretään, ja niinpä meilläkin sitten mallivideot pyörivät molemmilla puhelimessa ja jälkeä syntyy...




Tätä ruutuaikaa en ihan heti rajoita :). Ja taas tulee muistoja mieleen omasta lapsuudesta; piirtäminen oli myös minulle sekä veljelleni mieluisaa puuhaa, joten hauska huomata että omilla lapsillani on samanlaisia taipumuksia. 

Kukkapenkkejäkin kävin vähän katsastamassa, siivottavaa sielläkin vielä riittää ja osa penkeistä on suorastaan villiintynyt, mutta ei kai sekään nyt niin vakavaa ole. Siistitään minkä verran jaksetaan, ja joskus voi sitten vaikka koko penkin uusia. Siihen urakkaan en kuitenkaan ole nyt alkamassa, joten tyydyn kiskomaan juolat ym. ajoittain penkistä siinä määrin kuin suostuvat lähtemään. 

Jos en aivan väärin muista, niin tässä tuomipihlaja kukkii :). 

 Norjanangervokin kukkii. 

Ja nämä lempikukkani, unikot! Joukossa reippaasti leviävää rantakukkaa, jota kiskon penkistä jatkuvasti -kaunis kukkiessaan mutta valtaa koko penkin. Olenkin nakannut juurakoita tontin reunalle männyn alle, saisivat siellä reunalla rehottaa vapaasti! Mutta nuo unikot...ne kukkivat melkein koko kesän, aina joku jossakin. Näitä en kisko mistään pois, vaikka eksyisivät minne ;-).

Mukavan rento päivä, tällaisia lisää! Juuri tällaisia asioita toivoisin omien lasteni muistavan sitten aikuisena: leppoisaa yhdessä oloa, lettujen paistoa, mukavia hetkiä. Mitä siitä, vaikka kukkapenkit rehottaa, nurmikko on jo vähän liian pitkää ja sisällä vallitsee useammassa paikassa kaaos. Tärkeintä minusta on se, että kotona on mukavaa ja hyvä olla. 


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Operaatio kasvimaan pelastus

Kävin eilen kasvimaan kimppuun. Se oli täynnä nurmituppaita, juolaa ym. rikkaruohoa. Näky oli aika lohduton ennen hommien aloittamista. 

Tässä jo työstäminen aloitettu. Maa oli kuivaa, joten maan kääntäminen oli kevyttä, ja nurmitupaat sai näppärästi ylös. Tunnin kaivamisen jälkeen näytti jo paljon paremmalta:

Pientä hommaa vielä jäi, mutta enää kasvimaa ei näytä epätoivoiselta :D. Mukavia yllätyksiäkin kasvimaalta löytyi, auringonkukan alkuja ja pari siperianunikkoa :). Vielä on vähän mietinnässä, mitä sinne laitan...pistänkö mansikantaimia, vai jatkanko entisellä salaatti- sipuli- punajuuri-porkkana -linjalla. Siemenvarastoakin pitäisi penkoa ennen kuin teen lopulliset suunnitelmat. 

Kasvimaan kääntämisen jälkeen käänsin katseita kukkapenkkeihin. Pari penkkiä siistin jo edellisen postauksen jälkeen (sain kummasti virtaa siitä lorvikatarri-postauksesta ;-)), mutta nyt katsastin muita penkkejä. 



Unikot ovat lempikukkiani...näihin en kyllästy koskaan. Annan niiden siementää rauhassa, ja jännityksellä odotan mihin niitä ilmestyy :).

Kukkapenkkikierroksen jälkeen huomasin ihanan yllätyksen nurmikon seasta: keto-orvokki! Nämä olivat tosi pieniä ja suloisia :). 

Inspiraatiota pihahommiin taas olisi, harmi vaan kun nyt on luvattu vähän sateisempia päiviä. Se tietää sääskiä, niitä nimittäin oli jo eilen kaverina kasvimaan kääntöhommissa.

Paljon olisi hommia taas tällekin kesälle, toivottavasti intoa riittää mahdollisimman pitkälle! Hyvä mieli tästä ainakin itselle tulee, pihahommissa mieli virkistyy :). 

torstai 22. toukokuuta 2014

Arkea

Sisällä.
Pyykkivuori valloittamatta, tiskit odottaa.
Ikkunat pesemättä.
Joka paikka tavaraa täynnä -milloin ne kaapit siivotaan?

Kodinhoitohuoneessa on räjähtänyt pommi.
Oikeastaan se pommi on monessa muussakin huoneessa.
Pommin purkajat ovat vähän hakusessa. 

Ulkona.
Nurmikko vihertää, haravointi jäi.
Kukkapenkit odottaa siistimistä. 
Kanervatkin voisi jo heittää menemään.
Ja se kasvimaa...siellä törröttää vielä viime kesän auringonkukkavarret!

Kuitenkin...
Vihertävät puut, heräilevät kukkapenkit.
Laulavat linnut ja kukkuva käki.
Jospa tässä itsekin virkustuu!

***
Siinäpä sitä arkitunnelmia. Aina ei jaksa tai saa aikaiseksi, ja hommat kasautuu. Minusta sekin on ihan normaaliarkea. En ole koskaan ollut erityisen järjestelmällinen, ja tällainen "lorvikatarri" iskee aina silloin tällöin. Työkin vaatii veronsa, välillä sitä on töiden jälkeen kohtalaisen väsynyt.

Blogeissa ja ylipäätänsä some-maailmassa asiat esitetään usein siinä positiivisessa valossa. Mukavahan niitä juttuja on lukea, ja toisinaan niistä saa jopa itsekin inspiraatiota. Tarttuu sitten tuumasta toimeen esim. sen siivouksen suhteen, kun on katsellut ihania sisustuskuvia netistä.

Helppohan meidänkin arjesta olisi tehdä vain niitä kultareunaisia juttuja, mutta ei se ole meidän perheen oikeaa arkea. Meidän arkeen kuuluu se, että välillä on paikat rempallaan vähän siellä sun täällä. Sitten jossain vaiheessa saan jonkun ihme "spurtin" ja touhotan monta asiaa kuntoon lyhyessä ajassa. Kieltämättä olisi vähän helpompaa, jos oppisin sitä järjestelmällisyyttä, täsmällisyyttä ja huolellisuutta. Tiedon puutteesta minua ei voi syyttää, kyllähän minä TIEDÄN miten arjen saisi toimivammaksi, mutta en vain saa asioita käytäntöön. Ihailen niitä tuntemiani ihmisiä, joilla on kaapit järjestyksessä ja kaikki hallinnassa, mutta HALUAISINKO oikeasti olla itse sellainen...ilmeisesti en, koska mikään ei arjessa muutu. Ainakaan vielä.

Eli näillä mennään...jospa sitä saisi ikkunat pestyä juhannukseen mennessä, ja kukkapenkit siistittyä tässä lähiaikoina. Pyykkivuorta jo valloitin eilen :).

Loppuun vielä yksi arkikuva, jonka julkaisin nyt keväällä facebookin arkikuvahaasteessakin. Tämmöistä se arki meidän perheessä välillä on :). Miten teillä?


tiistai 20. toukokuuta 2014

Ystäviä ja herkuttelua

Viime viikonloppu oli varsin ystäväpainotteinen. Sain lapsuudenystäväni lapsineen yökyläilemään. Kyllä sitä odotettiinkin, sekä minä että lapset! Lasten ystävystymistä keskenään on ollut ilo seurata, ovathan lapset tunteneet toisensa aina, siis syntymästään lähtien. Esikoisemme ovat samanikäisiä, tunteneet toisensa vauvasta saakka. Molemmat poikia, joten yhteistä tekemistä löytyy helposti. Tyttöjemme välillä ikäeroa on vuosi, mutta se ei enää leikeissä näy mitenkään. Yhteiset jutut on heilläkin. On sillä ystävälläni vielä kuopuskin, mutta hänelle emme saaneet enää leikkikaveria. Onneksi tämä nuori miehenalku pääsee välillä mukaan esikoistemme touhuihin  -on sitten yhteisiä poikien juttuja heilläkin. 

Viikonloppu sujui siis leppoisissa merkeissä. Yhdessäoloa ja rentoa meininkiä. Nykyään ehdimme jo jutella paljon päiväsaikaankin, kun lapset touhuilevat yhdessä omiaan -mutta kyllä me vielä valvommekin lasten nukahdettua. Nytkin valvoimme aika myöhään maailmaa parantaen :). Ystävyytemme on jo monessa liemessä keitetty ja testattu, sillä olemme tunteneet toisemme 6-vuotiaasta saakka. Onni on omistaa ystävä, joka tietää millainen olen, mistä tulen ja senkin mitä kohti olen menossa! 

Viikonloppuna otimme varaslähdön kuopuksen synttäreihin. Sen kunniaksi tein jäätelökakkua, ohjeen nappasin Anniinan blogista täältä.


Jäätelökakun pohja onnistuisi ehkä ilman voitakin, ja minulla sitä voita taisi tulla liikaa...nimittäin pohjaa ei meinannut saada leikattua, se kun jäätyi niin kovaksi pakkasessa. Hyvää oli silti!

Ystäväni kanssa meillä on yksi perinne; aina yökyläilyiden yhteydessä herkuttelemme Aino-jäätelöllä -siis sitten kun lapset ovat jo nukkumassa :D.  Tällä kertaa testasimme uutta vadelman makua. Jotkut maistelevat viinejä, me maistelemme jäätelöä :D. 


Oli muuten herkullista, ihanan pehmeän makuista!

Ystäväteema jatkui vielä sunnuntai-iltapäivänä, kun menin vähän uudempien ystävieni kanssa syömään Tex Mex -noutopöytään. Oli herkullista, ja nautimme noutopöydän antimista varmaan 2,5 tuntia...ei ollut enää illalla nälkä! Näihin uudempiin ystäviini olen tutustunut työni kautta, ja täytyy sanoa että aikamoisia aarteita on sieltäkin löytynyt. Juteltavaa riittää, yhdessäolo on rentoa ja mutkatonta heidänkin kanssaan. 

Noutopöydän jälkkäriosastolta löytyi vielä tällaisia herkkuja viikonlopun päätteeksi :). 

Kiitos ystävät, oli kerrassaan virkistävä viikonloppu! 



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Tuotepaketin testattavaksi saavat...

Piia ja Anne :). Anne saa omansa töihin toimitettuna, Piialle pistän postia. Ja mitenkö suoritin arvonnan? Kirjoitin kommentoijien nimet lapuille, taittelin ne ja sekoitin...ja siitä sitten poimin kaksi lappua. Tällä kertaa onni suosi Annea ja Piia :). 





lauantai 17. toukokuuta 2014

Hartiajumiin helpotusta

Ilmoittauduin vuosi sitten Buzzadoriksi. Buzzadorina on mahdollisuus päästä testaamaan erilaisia tuotteita, ja samalla myös antaa kavereille näitä testaamismahdollisuuksia. Buzzadorina minulla on velvollisuus myös raportoida kampanjakokeiluista ja tuotteen testaamisista. Buzzador-toiminnasta voit lukea lisää täältä .

No, joka tapauksessa ilmoittaudun toimintaan mukaan joskus vajaa vuosi sitten. Useampaan kampanjaan olen ilmoittautunut, mutta en ole tullut valituksi. Nyt kuitenkin tärppäsi, ja täytyy sanoa, että tämä koekäyttö tuli ihan tarpeeseen :). Olen nimittäin testannut ThermaCare -lämpötyynyä, ja testauspäivä oli tänään. Aiemmin en ole ko. tuotetta käyttänyt.

Lämpötyyny laitetaan hoidettavalle alueelle, ja se saa olla siinä kahdeksan tunnin ajan. Minä pistin tyynyn hartioille. Avasin pakkauksen, ja annoin tyynyn reagoida ilman kanssa, jolloin se lämpeni. Tämän jälkeen kiinnitin tyynyn hartioilleni, ja arkiaskareita ym. touhuja tein ihan normaalisti. Tyyny lämmitti miellyttävästi, ja kahdeksan tunnin jälkeen otin tyynyn pois. Tämän jälkeenkin hartioissa on tuntunut mukava läpö.

Kestojumini ei varmaan tästä lauennut, mutta hartioissa tuntui mukavalta. Tyynyn on tarkoitus lievittää kipua, ja kyllä sillä sellaista vaikutusta näihin kestojumeihini olikin. Ehdottomasti kokeilen tuotetta vielä uudestaankin.

Sain myös muutaman tuotepaketin ystävilleni kokeiltavaksi, joten jos kärsit niska- hartia- tai rannekivuista niin vinkkapas kommentteihin, jaan myös blogini kautta kaksi pakettia kokeiltavaksi. Jos halukkaita ilmaantuu useampia, arvon tänne ilmoittautuneiden joukosta ne kaksi kokeiluun päässyttä. Toimitan paketin joko kasvotusten tai sitten postin kautta -edellyttäen että asut Suomessa :). Tuotetta kokeilemaan pääsevät saavat minulta vielä BuzzTrack -kortin, jonka avulla voi netin kautta kertoa omista mielipiteistään ko. tuotteesta. Toivon että kaikki paketin saavat myös kertovat mielipiteistään :).

Tuotteen kokeilusta kiinnostuneiden kommentteja odotan sunnuntaihin 18.5. klo 21 saakka. Mikäli et ole rekisteröitynyt lukija, laitathan kommenttiin sähköpostisi niin osaan ottaa yhteyttä. Loput koekäyttöön tarkoitetut paketit jaan  ensi viikon aikana, joten ei tarvitse ihmetellä jos kyselen kuka kärsii niska- hartiaseudun vaivoista :).


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hyvää äitienpäivää!

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…
Ennen kuin minusta tuli äiti.
***
Tuo ylläoleva runo tuo vauva-ajat mieleen, muistan kuinka runo kosketti ja tuntui ajankohtaiselta silloin. Ja miten totta tuo runo olikaan. Nyt kun lapset ovat jo kouluikäisiä, elämä on taas ihan "normaalia". Ruuan saa syödä lämpimänä, laittaitua ehdin jos vaan haluan, en valvo öitä, ehdin harrastaa eikä lapsenvahtiakaan tarvitse enää joka tilanteeseen miettiä, kun pärjäävät jo keskenäänkin kotona muutamia tunteja. Itse asiassa esikoinen on jo sen verran iso, etten enää saa jäädä töistä palkalliselle vapaalle häntä hoitamaan/ hoitoa järjestämään, jos hän sairastuu. Tuo on oikeastaan toinen käytännön asia, mistä huomaa väkisinkin että lapset kasvaa...ensimmäinen oli se, kun lapsia ei enää tarvinnut viedä hoitopaikkaan :). 
Lapset kasvaa, ja arki muuttuu...ja minusta se on hyvä asia. En haikaile vauva-aikoja, tämä vaihe on oikein mukavaa. Lapsilla on omia mielipiteitä, heidän kanssaan syntyy välillä tosia hyviä keskusteluja, on mukava seurata heidän kasvuaan. Murrosikä kolkuttaa kohta meillekin, mutta sitä ennen on vielä hetki rauhallista, pitää nauttia nyt tästä :). 
Äitienpäivänä sitä välillä miettii, millainen äiti haluaisi lapsilleen olla. Juuria on jo kovasti lapsille kasvatettu, siiven alkujakin on  jo näkyvissä. Toivoisin, että lasten kasvaessa läheisyys ja luottamus säilyisi. Olisi sellainen yhteys, että lapset kokisivat että voisivat tulla asioistaan kertomaan, jos joku huolestuttaisi tai mietittyttäisi kovasti. Että voisi olla sellainen luotettava taustatuki, missä ja millaisessa tilanteessa tahansa.

Tänään juhlitaan äitejä, ja minäkin sain jo hemmottelua osakseni. Aamupalakattausta ja lahjoja.



Tyttäreltä lahjaksi saatu leivinliina inspiroi leivontaan...nyt on pullataikina nousemassa :).



Mukavaa äitienpäivää, erityisesti omalle äidilleni sekä anopille. Olette meille tärkeitä!


lauantai 10. toukokuuta 2014

Onnea matkassa!

Kävin pikkureissun Oulussa. Kotona mieheni huomasi että auton rengas oli melkein tyhjä. Ei kun renkaan paikkaukseen. 

Renkaasta löytyi tällainen, mistä lie oli mukaan tarttunut. 


No missä se onni oli, rengas oli kuitenkin puhki. Onneksi rengas ei tyhjentynyt kun olin reissussa. Onneksi mies oli kotona ja huomasi asian....Minä olisin varmaan lähtenyt vielä sillä renkaalla ajamaan, olisinko edes huomannut renkaan tyhjenemistä ajoissa...ja onneksi rengasliike oli lauantainakin auki niin saatiin rengas tänään paikattua. Ei harmittanut yhtään, sen verran näppärästi kaikki järjestyi :). 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Suklaahoidossa

Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa -kyllä todellakin!- kasvohoidossa. Syynä inspiraatioon oli se, että sain talvella syntymäpäivälahjaksi veljeltäni lahjakortin kauneushoitolaan. Siinäpä sitä riitti sitten arpomista, että millaisen hoidon ottaisin. Päädyin suklaahoitoon. 

Suklaahoito on hemmotteluhoito kaikille ihotyypeille. Hoito kesti 1,5 tuntia. Hoito sisälsi alkupuhdistuksen, kaksoiskuorinnan, pitkän hieronnan, suklaanaamion ja suojauksen (ihon kosteutusta). Hoitoon sisältyi myös kaulan ja rintakehän käsittely, päähierontaa ja kevyttä käsien ja jalkojen hierontaa. 

Ja olihan se ihanaa ja rentouttavaa! Ja miten sileä iho olikaan sen jälkeen...hoidon lopuksi tarjottiin vielä lämmintä teejuomaa, sekin oli herkullisen makuista. 

Joten kiitokset pikkuveljelleni, ilman sinua tämä hemmottelu olisi jäänyt varmasti kokeilematta :). Ties vaikka menisin vielä joskus uudestaankin...

Kotiin mennessäni portailla odotti mukava yllätys naapurilta. 


Yllätys liittyy alkuvuodesta facebookissa kiertäneeseen yllätyshaasteeseen. Siihen mukaan lähteneet lupasivat ilahduttaa toisiaan jollakin yllätyksellä vuoden mittaan. Yllätys voi olla ihan mitä vaan, ja tämä olikin ensimmäinen yllätys minkä nyt sain. Omat yllätyksenikin ovat vasta ideoiden asteella, mutta niistä varmasti tulee juttua myöhemmin vuoden mittaan. Minusta nämä haastejutut ovat mukavia arjen piristäjiä! 

torstai 1. toukokuuta 2014

Vapputerveiset sairastuvalta!

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, olen nimittäin ollut sairaana. Oikeastaan tehosairaana, sillä olen sairastanut tässä nyt useammankin taudin samojen päivien aikana. Ensin tuli järkyttävä kurkkukipu ja kuume. Kun kuume laski, sain seuraavaksi mahataudin kaverikseni. Nyt siitä on kutakuinkin toivuttu, mutta eikös vaan iskenyt nuha siihen päälle...

Tällä viikolla olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut...ja katsellut kaikki mahdolliset tv:n päiväsarjat. Ihan täytyy ihmetellä, mistä sitä unta oikein riittää! 

Tästä syystä vappukin on jäänyt ihan juhlimatta, en ole paistanut munkkeja, ei olla laitettu ilmapalloja -jäätelöllä sentään päivällä herkuteltiin. 

Sairastumiseni sattui sekä hyvään että huonoon aikaan. Hyvään aikaan sikäli, että sairastumista edeltävänä päivänä pääsin viettämään harvinaista kahdenkeskistä aikaa hyvän lapsuudenystäväni kanssa. Kävimme Oulussa suurkirpputorilla, ja siellä sitä vasta olikin porukkaa! Ja tavaraa ja myyjiä! Väkeä ja tavaraa oli niin paljon, että varmasti monta hyvää pöytää jäi huonolle penkomiselle. Samoin käy oikeastaan aina, kun kiertää jossain isommalla kirpparilla -tulee ähky ja lopulta katselee vain pintapuolisesti myyntipaikat läpi, sattuuko silmään mitään mielenkiintoista. Oulun tavaramäärään verrattuna kotiin tuomisia oli yllättävän vähän: itselleni yksi mekko ja paita, tytölle muutama paita ja pojalle samaten yksi paita. Tuon Oulu-päivän kruunasi herkutteluhetki Pannukakkutalossa, suolaista ja makeaa lettua, nam! 



Kotimatkalla poikkesin vielä pikaisesti Zeppeliinissä kirjakaupassa, ja sieltä mukaan tarttui kerrassaan hauska kirja. Tätä kirjaa saavat "täysi-ikäiset" ystäväni vielä vuoden mittaan täyttää :). Osa ystävistäni on kyllä vielä reilusti alaikäisiä, joten täytyy harkita annanko heidän kirjoittaa tähän kirjaan ollenkaan ;-). 


Huonoon ajankohtaan sairastumiseni sattui sikäli, että töissä olisi ollut monta tärkeää juttua, joita nyt piti sitten siirtää tuonnemmaksi. Samaten tämä viikko oli varattuna myyjäistouhuille; kylällämme järjestetään myyjäiset joiden järjestelyissä olen ollut aktiivisesti mukana jo useampana vuotena. Olisi ollut leipomista, käsitöiden viimeistelyä ym. Nyt jouduin siitä touhusta ja tohinasta luopumaan, kun puolikuntoisena ei kerta kaikkiaan jaksa. Mutta oikeastaan tosi mukava huomata, että hommat pyörii ilman minuakin :). Oikeastaan sen vesilasitestin tekeminen olisi itse kullekin tärkeää aina ajoittain! Ai mikä vesilasitesti? 

1. Täytä vesilasi
2. Työnnä siihen sormesi, ja ota se sitten pois
3. Jos sormestasi jää reikä veteen, olet todellakin korvaamaton (etkä voi esim. sairastaa rauhassa kotona)!

Ainakin tällä viikolla oli mukava huomata, että olen korvattavissa, ja hommat hoituu ilman minuakin :). Kiitos siitä kuuluu tietysti näille myyjäiskavereilleni. 

Aurinkoisia kevätpäiviä, jospa nämä kelit tästä taas lämpenisi!