sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Hyvää äitienpäivää!

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…
Ennen kuin minusta tuli äiti.
***
Tuo ylläoleva runo tuo vauva-ajat mieleen, muistan kuinka runo kosketti ja tuntui ajankohtaiselta silloin. Ja miten totta tuo runo olikaan. Nyt kun lapset ovat jo kouluikäisiä, elämä on taas ihan "normaalia". Ruuan saa syödä lämpimänä, laittaitua ehdin jos vaan haluan, en valvo öitä, ehdin harrastaa eikä lapsenvahtiakaan tarvitse enää joka tilanteeseen miettiä, kun pärjäävät jo keskenäänkin kotona muutamia tunteja. Itse asiassa esikoinen on jo sen verran iso, etten enää saa jäädä töistä palkalliselle vapaalle häntä hoitamaan/ hoitoa järjestämään, jos hän sairastuu. Tuo on oikeastaan toinen käytännön asia, mistä huomaa väkisinkin että lapset kasvaa...ensimmäinen oli se, kun lapsia ei enää tarvinnut viedä hoitopaikkaan :). 
Lapset kasvaa, ja arki muuttuu...ja minusta se on hyvä asia. En haikaile vauva-aikoja, tämä vaihe on oikein mukavaa. Lapsilla on omia mielipiteitä, heidän kanssaan syntyy välillä tosia hyviä keskusteluja, on mukava seurata heidän kasvuaan. Murrosikä kolkuttaa kohta meillekin, mutta sitä ennen on vielä hetki rauhallista, pitää nauttia nyt tästä :). 
Äitienpäivänä sitä välillä miettii, millainen äiti haluaisi lapsilleen olla. Juuria on jo kovasti lapsille kasvatettu, siiven alkujakin on  jo näkyvissä. Toivoisin, että lasten kasvaessa läheisyys ja luottamus säilyisi. Olisi sellainen yhteys, että lapset kokisivat että voisivat tulla asioistaan kertomaan, jos joku huolestuttaisi tai mietittyttäisi kovasti. Että voisi olla sellainen luotettava taustatuki, missä ja millaisessa tilanteessa tahansa.

Tänään juhlitaan äitejä, ja minäkin sain jo hemmottelua osakseni. Aamupalakattausta ja lahjoja.



Tyttäreltä lahjaksi saatu leivinliina inspiroi leivontaan...nyt on pullataikina nousemassa :).



Mukavaa äitienpäivää, erityisesti omalle äidilleni sekä anopille. Olette meille tärkeitä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti