torstai 29. toukokuuta 2014

Onnen hippusia

Tänään on ollut mukavan leppoisa päivä. Tekemistä olisi ollut vaikka kuinka, mutta enpä jaksanut niistä tänään stressata. Lieden ääressä sen sijaan tuli oltua useampaan otteeseen, paistinpannut olivat tänään kovassa käytössä :). Lounaaksi paistoin jauhelihapihvejä pannulla, liskukkeena oli juustoista salaattia. 


Päivälliseksi paistoin ahvenfileitä, niistä ei kuitenkaan tullut otettua kuvaa. Herkullista oli! Illalla olikin sitten lettupannun vuoro...


Pannu on kunnon vanhan ajan valurautainen lettupannu, ja letut paistuvat siinä tosi hyvin. Letut meillä tarjoillaan perinteisesti Arabian Hilppa-sarjan lautaselta.

Letut tällä nimenomaisella lautasella ovat jo perinne, nimittäin mummoni tarjoili aikoinaan minulle ja veljelleni lettuja tältä samalta lautaselta :). Mummon paistamat letut tosin olivat isoja, mutta sama lautanen oli kuitenkin. Joten joka kerta, kun lettuja lapsilleni paistelen, muistan myös ne mummon ja papan kanssa vietetyt lettuhetket...ja taustalla radiosta kuului silloin yleensä merisää (päiväkahvien aikaan). Aikamatka reilun 30 vuoden taakse :). Saapa nähdä millaisia muistoja omat lapseni muistelevat 30 vuoden päästä! 

Lapset ovat innostuneet nyt piirtämisestä. Sitä hommaa ovat tehneetkin yllättävän sopuisasti keittiön pöydän äärellä, silloinkin kun minä häärin paistinpannujeni kanssa. Mallista piirtäminen on nyt meillä suosiossa, ja mallit haetaan nykyaikaisesti Youtubesta. Poika löysi sieltä kanavan, missä näytetään miten erilaisia hahmoja piirretään, ja niinpä meilläkin sitten mallivideot pyörivät molemmilla puhelimessa ja jälkeä syntyy...




Tätä ruutuaikaa en ihan heti rajoita :). Ja taas tulee muistoja mieleen omasta lapsuudesta; piirtäminen oli myös minulle sekä veljelleni mieluisaa puuhaa, joten hauska huomata että omilla lapsillani on samanlaisia taipumuksia. 

Kukkapenkkejäkin kävin vähän katsastamassa, siivottavaa sielläkin vielä riittää ja osa penkeistä on suorastaan villiintynyt, mutta ei kai sekään nyt niin vakavaa ole. Siistitään minkä verran jaksetaan, ja joskus voi sitten vaikka koko penkin uusia. Siihen urakkaan en kuitenkaan ole nyt alkamassa, joten tyydyn kiskomaan juolat ym. ajoittain penkistä siinä määrin kuin suostuvat lähtemään. 

Jos en aivan väärin muista, niin tässä tuomipihlaja kukkii :). 

 Norjanangervokin kukkii. 

Ja nämä lempikukkani, unikot! Joukossa reippaasti leviävää rantakukkaa, jota kiskon penkistä jatkuvasti -kaunis kukkiessaan mutta valtaa koko penkin. Olenkin nakannut juurakoita tontin reunalle männyn alle, saisivat siellä reunalla rehottaa vapaasti! Mutta nuo unikot...ne kukkivat melkein koko kesän, aina joku jossakin. Näitä en kisko mistään pois, vaikka eksyisivät minne ;-).

Mukavan rento päivä, tällaisia lisää! Juuri tällaisia asioita toivoisin omien lasteni muistavan sitten aikuisena: leppoisaa yhdessä oloa, lettujen paistoa, mukavia hetkiä. Mitä siitä, vaikka kukkapenkit rehottaa, nurmikko on jo vähän liian pitkää ja sisällä vallitsee useammassa paikassa kaaos. Tärkeintä minusta on se, että kotona on mukavaa ja hyvä olla. 


2 kommenttia:

  1. Unikot ovat ihania <3 Meilläkin on pojilla nyt mallistapiirtäminen Pop-juttu :o)

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä on juuri laatuaikaa. Ei huvipuistot, etelänmatkat... vaan ihana arki :)

    VastaaPoista