maanantai 30. kesäkuuta 2014

Pikainen lomareissu



Perheemme teki pienen lomareissun Kokkolaan. Päivällä uimista Vesiveijarissa ja shoppailua kaupungilla. Illalla kävimme kävelemässä Neristanissa, mikä olikin paikkana oikein idyllinen. Jos olisi ihan pakko asua kaupungissa, niin tällaisessa vanhassa kaupunginosassa voisi olla mukavaa :).  



 Lempikukkani unikot kasvoivat monen talon kivijalan vieressä. 



Kotimatkalla poikkesimme Toivosen Eläinpuistossa ja Talonpojanmuseossa. Puistossa oli paljon erilaisia eläimiä, niistä suloisimmat kenties pienet kissanpennut, jotka olivat varsin tottuneita ihmisiin ja antoivat hoitaa itseään. Monta muutakin eläintä oli; koiria, possuja, poro, ankkoja ja vaikka mitä. Lapset olivat huomattavasti kiinnostuneempia eläimistä kuin itse museosta :). 


Juhannusruusu toivotti tervetulleeksi portinpielessä. 

 Vanha kansakoulu. 



 Miltä tuntuisi käydä tällaisessa kaupassa ostoksilla?

 Torppa. 


Museossa käynnin jälkeen huomasin miettiväni sitä, miten paljon maailma onkaan muuttunut lyhyessä ajassa. Elämä on kovin erilaista nyt, kuin isovanhempieni lapsuus- ja nuoruusaikana. Mieleeni palautui myös edesmenneen mummoni tarinoita siitä, kun hän nuorena lähti piikomaan, tai mitä elämä oli kun pappa oli sotimassa. 
Mitähän meidän ajastamme jää jälkipolville? Millaisena meidän aikamme näyttäytyy esim. sadan vuoden päästä? Ovatko kaikki muistomme virtuaalisessa maailmassa, säilyvätkö ne siellä? Museovierailun jälkeen arvostaan taas entistäkin enemmän kaikkia niitä vanhoja esineitä, joita meillä on. Toki moniin esineisiin liittyy muistoja ja ovat siksi tärkeitä, mutta tärkeää on myös säilyttää kaikkea vanhaa jälkipolvillekin. 


Kotiin oli mukava tulla, varsinkin kun juhannusruusu oli puhjennut kukkaan! Ensimmäinen kunnon kukinta näissä puskissa, melkoisista rääpäleistä ne olen kasvattanut. Naapurilta saatuja :).


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannustunnelmia




Mistä juhannustunnelma tulee? Onko se turha juhla, pitääkö juhlia, miten sitä vietetään? Nuorempana piti aina käydä jossakin, mietittiin missä on bileet ja mitä tehdään...nyt vanhempana riittää että on vaan ja ottaa rennosti. Meidän juhannukseen on mahtunut pikkupuuhastelua, kotihommia, grillaamista, oikeastaan sellaista ihan tavallista olemista. Toki on vähän herkuteltu ja juhannussaunaan päästiin kunnon ulkosaunaan -eipä sitä oikeastaan muuta tarvikaan :). Tulipa tuossa mieleen sellainenkin asia, että meidän perheen tarina alkoikin eräästä juhannuksesta vajaa 20 vuotta sitten, kun mieheni kanssa toisemme tapasimme :). Hassua miten pienistä sattumista voi seurata suuria asioita. Niin kuin vaikka tämä meidän perhe :). 



Juhannussää oli pääosin  meidän kylällä poutaista, joskin kylmää. Synkimmät pilvet menivät naapurikylän puolelta, siellä tuli kuulemma ihan rakeita. 


Juhannusruusu aloitti kukintansa -tosin vain yksi ruusu ehti avautua juhannukseksi, paljon nuppuja on kuitenkin odottamassa.



Tarhakielo kukkii edelleen...



"Tavalliset" kielotkin kukkivat -näistä tykkään aina vaan! 


Ja mitäpä olisi juhannus ilman saunaa...saunoimme lasten isovanhempien mökillä, löylyt olivat erinomaiset ja pappa oli tehnyt meille vihdankin. 


Näkymää saunan porstuasta. 



Makiat oli löylyt :).


Ja tulihan sitä herkuteltua, ihanan pehmeän makuista juustokakkua sekä mokkapaloja Marianne-crusheilla päällystettynä. Nam! 


Toivottavasti nämä kelit tästä vähän lämpenisi! 








sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Haaste


Sain ensimmäisen blogihaasteeni, kiitos siitä Anniinalle blogista  Hajamielistä haaveilua. Sinänsä hauskaa, sillä juuri tämä Anniinan blogi sai minutkin miettimään, että ehkäpä minäkin joskus bloggailisin...ja tässä sitä nyt ollaan. Ei kun kysymyksiin:

1. Kuka, mitä ja missä?
Kahden kouluikäisen lapsen ja yhden lentopallosta kovasti innostuneen miehen vaimo. Työskentelen psykologina, ja työtäni teen koulumaailmassa. Asun maalla, mutta kaupunkiin ajaa autolla vain n. 10-15 minuutissa joten kaikki palvelut ovat helposti saatavilla. 


2. Tavoitteet 10 vuoden päästä?
Lapset ovat jo aikuisia, joten elämä on kovin erilaista 10 vuoden päästä. 
Enemmän aikaa harrastuksille.
Ehkä jopa opiskelua...?
Olisiko 10 vuotta riittävä aika oppia ottamaan arjen jatkuvaa kaaosta hallintaan...? ;-)


3. tv-ohjelma, joka tulisi palauttaa ruutuun?
Metsolat on ainoa, mikä äkkiseltään tulee mieleen -mutta sekin meiltä löytyy kyllä kaikkine jaksoineen dvd:ltä ;-).


4. Mitä aiot kesälomalla?
Loman aloitan juhannukselta, ja lomailen koulujen alkuun saakka. Pihahommia, pikkureissua, lasten kanssa oleilua, kavereita, uimista, aurinkoa -ja ehkä sadepäivinä käsitöitä ja kaappien kaaoksen selvittelyä ;-). 

5. Motto?
Arki on parasta. 
Tavalliseenkin päivään mahtuu mukavia asioita. Ne pitää vaan huomata. 
Nämä ajatukset pyörivät tässä oman bloginikin taustalla :).


Haasteella heitän seuraavia blogeja: Belle semaineVihdoinkin maallaPuikoilta pujonnu ja Onnellinen päästä varpaisiin. Kysymykset melkein samat kuin minulla, eli:

1. Kuka, mitä ja missä?
2. Tavoitteet 10 vuoden päästä?
3. tv-ohjelma, joka tulisi palauttaa ruutuun?
4. Parasta arjessa?
5. Motto?

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Arjesta

Facebookissa pyörii positiivisuushaaste. Viiden päivän ajan haastetut kertovat kolme positiivista asiaa omasta päivästään. Mukavaa luettavaa, ja päivityksiä lukiessa huomaa että ne positiiviset ja iloa tuottavat asiat ovat oikeasti aika tavallisia ja pieniä juttuja. Kunpa osaisimme arvostaa niitä päivittäin, ilman tällaisia positiivisuushaasteitakin!

Onnellisuus koostuu pienistä asioista. Niistä arkisista jutuista, mitä joka päivä teemme. Arjen pyörityksessä sitä usein unohtaa, miten tärkeitä ne pienet asiat ovat. On kenties töistä väsynyt, tai lapset ovat valvottaneet yöllä, itse on kärttyinen, ei jaksa tehdä kotihommia ja usein sitten valittaa ihan tyhjänpäiväisistä asioista. Arjen pienien asioiden merkityksen ymmärtää usein vasta sitten, kun arjen sujuvuus on uhattuna. Muistan kun joskus 20 vuotta sitten olin polvileikkauksessa. Sen jälkeen jalka oli tosi kipeä, käveleminen vaivalloista ja toipuminen kyynärsauvojen kera hidasta. Miten vaikeaa oli käydä pesulla tai edes vessassa! Vieläkin välillä muistan, miten onnellinen olin leikkauksen jälkeen siitä, että pääsin itse vessaan. Asia, mikä oli ollut siihen asti itsestään selvyys. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun ymmärsin, miten tärkeitä nämä ihan tavalliset asiat ovat. Asiat, joita ei normaalisti edes ajattele. 

Sittemmin olen ymmärtänyt tämän arjen merkityksen myös  työni kautta. Olen työskennellyt psykologina noin 15 vuotta, ja työvuosieni aikana olen kuullut monenlaisia tarinoita. Työn kautta olen kohdannut lukuisia ihmisiä, joita on kohdannut jokin äkillinen kriisi -onnettomuus, sairastuminen, läheisen kuolema. Nämä tarinat muistuttavat ajoittain minua siitä, miten haurasta sujuva arki on. Se kaikki, mitä pidämme yleensä itsestään selvyytenä! 

Siksipä olenkin niin tykännyt tästä Facebookin positiivisuushaasteesta -se saa meidät huomaamaan niitä arjen pieniä asioita, joista todellakin kannattaa olla onnellinen! 

Joten opetellaan iloitsemaan niistä ihan tavallisista, arkisista asioista, ilman positiivisuushaasteitakin! 

Loppuun sopii englanninkielinen aforismi, johon olen törmännyt netissä:

Life is like a river. 
You cannot touch the same water twice, 
because the flow that has passed will never pass again. 
Enjoy every moment of your life! 

Kuvassa virtaa kylämme läpi kulkeva pieni joki.