torstai 17. heinäkuuta 2014

Täällä taas!

Blogissa on ollut hiljaista, liian hiljaista :D. Oikeassa elämässä taas tekemistä on riittänyt. Nyt säiden lämmettyä lasten kanssa on on oltu vähän väliä uimassa. Tuossa meidän lähellä on pieni uimamonttu, jossa on todella hyvä käydä uimassa. Vesi on lämmintä, ja pieni hiekkarantakin siinä on, joten siellä kyllä viihtyy :). Molemmat lapsemme ovat melkoisia vesipetoja, joten hirveästi ei tarvitse heidän uimistaan pitää silmällä. Kahdestaan en heitä kuitenkaan halua vielä uimaan päästää, vaikka taitojensa puolesta siellä varmasti pärjäisivätkin. Ehkäpä jo ensi kesänä...tai sitten ei :D. Aika hurjalta tuntuu, että itse saman ikäisenä kävin kesäisin uimassa joessa, eikä siellä kyllä aina aikuisia ollut mukana. Uimataitokin oli taatusti huonompi kuin omilla lapsillani. Mutta niin siellä vaan kavereiden kanssa uimme, etsimme joen keskivaiheilta seisomakiven tai uimme joen toiselle puolelle isolle kivelle. Nyt en kyllä uskaltaisi! Ehkäpä tämä on yksi esimerkki siitä, miten nykypäivänä vanhemmat ovat hiukkasen suojelevampia kuin omana lapsuusaikanani. Nyt sekin on itsestäänselvyys, että lapsen tavoittaa aina kun hänelle soittaa, kännykkä kulkee mukana. Paitsi niillä kerroilla, kun puhelin on äänettömällä eikä siihen vastata...ja silloin heti alkaa päässä raksuttaa että mitähän nyt on sattunut. En sentään ole kuitenkaan lähtenyt töistä kotiin tarkistamaan mikä siellä kotona  on tilanne :D. 


Aika moni muukin asia on ihan eri tavalla omilla lapsillani, kuin minulla aikoinaan. Netti on tuonut mukanaan omat juttunsa, hyvässä ja pahassa. Paljon sieltä löytyy onneksi hyvääkin, joskin vanhempana saa olla hereillä että tietää mitä lapset sieltä katselevat. Tyttäreni esimerkiksi katselee YouTube-kanavia, joita suomalaiset nuoret tekevät. Paljon siellä on ihan joutavanpäiväistä juttua (ainakin meidän aikuisten mielestä), mutta ihan hauskojakin asioitakin on löytynyt. Tyttäreni sai esim. idean, miten tehdään nuttura (aluksi käytettiin videon neuvon perusteella sukasta tehtyä volkkia, sitten ostettiin ihan oikea) ja nyt nuttura on päässä melkein päivittäin. Toinen idea oli käsihoito; vettä, oliiviöljyä ja merisuolaa ja siihen sormet lillumaan. Tuli pehmeät sormenpäät ja kynsinauhat :). Välillä on myös tehty aamu-/ iltapalaksi paistettua paahtoleipää pannulla, voin ja sokerin kera -tämäkin idea sieltä YouTube-kanavalta. Bonuksena tässä kaikessa tietysti se, että tyttäreni omatoimisuus on lisääntynyt huimasti kun haluaa ITSE tehdä näitä kaikkia asioita, eikä odota valmista :). Ei siis aivan hömppäpömppää, vaikka aluksi niin luulisikin. Toki tästä huolimatta pitää sitä netin käyttöä rajoittaa edelleen, molemmilta. 

Poika taas viettää netissä aikaa enemmänkin pelaillen, joskin pelien ideat jatkuvat sitten usein leikeissäkin  peliajan jälkeen. Huikeinta näissä pelihommissa on se, miten kielitaito kehittyy. Ja nämä englanninkieliset sanat sitten vilahtelevat puheissakin, kun puhutaan jostain pelihommista. Onhan sitä englantia monessa muussakin asiassa, esim. Pokemon-korteissa, joita poikani keräilee. Poikani paras ystävä oli meillä tässä joku aika sitten yökylässä ja iltapalalla pojat puhuivat joko Pokemoneista tai pelihommista, en muista enää kummasta. Joka tapauksessa puheessa vilistivät englanninkieliset sanat suomalaisittain äännettynä. Mieheni sitten pyysi poikia puhumaan samat asiat suomeksi, siis kaikki ne hienot englanninkieliset nimet. Voi että pojilla oli hauskaa, kun käänsivät nimiä suomeksi :D. Ja huom., se kääntäminen kävi aika sujuvasti. 

Aika paljon nykypuheessa muutenkin on näitä englannin kielestä peräisin olevia sanoja, ja juurikin sieltä pelimaailmasta. Yksi yleinen käytössä oleva sana on ragettaa, mikä tarkoitta siis raivoamista. Olenpa kuullut sitä jo aikuistenkin käyttävän. "Äiti älä heti rageta", on meillä ainakin aika tavallinen kommentti...;-).

Välillä lapsia on patisteltu netistä tai uimisesta "oikeisin hommiin". Nolona täytyy tunnustaa, että olen passannut lapsiani ihan liikaa, sillä pieniä uusavuttomuuden piirteitä oli jo havaittavissa. Tämän vuoksi pienimuotoinen "uudelleenkoulutus" on nyt käynnissä. Tuloksiakin on jo havaittavissa, onneksi :D. 


Töihin on tietysti helppo houkutella, jos luvassa on jotain porkkanaa, kuten siivouksen päälle lettukestejä. Ehkäpä kesän yksi mukavimmista porkkanoista oli tivolipäivä, siis ihan koko päivä...onneksi siellä oli monta muutakin tuttua vanhempaa lapsiaan käyttämässä, joten yksin ei tarvinnut koko päivää töröttää!



Tämmöinen tästä postauksesta nyt sitten tuli, ihan erilainen kuin etukäteen ajattelin. Hauskaa tämä kirjoittaminen, ensin on joku ajatus, mutta koskaan ei tiedä mihin se vie. Näihin "hiljaisiin viikkoihin" on siis oikeassa elämässä mahtunut monenlaista touhua, mukavia hetkiä, ystäviä, lasten ystäviä, tanssikurssia, erilaisissa tapahtumissa mukana oloa...mutta niistä ehkä tuossa vähän myöhemmin lisää. 

Mukavia kesäpäiviä kaikille! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti