tiistai 19. elokuuta 2014

Kyllin hyvä viikonloppu?

Sunnuntai-iltana huomasin olevani vähän pahalla tuulella. Ärsytti. Perjantaina olin mielessäni suunnitellut viikonlopulle vaikka mitä tekemistä. Lorvikatarri yllätti, enkä sitten tehnytkään kaikkea sitä mitä suunnittelin. Kieltämättä suunnitelmani saattoi olla hieman epärealistinen. Tekisinkö todella kaikki ne rästihommat, mitä en kesän aikana tehnyt? Tai teksinkö oikeasti sen, mitä en viikolla töiden jälkeen jaksanut? Oikeasti, minäkö muka? Ehkä joku muu, mutta en taatusti minä :). 

Loman loputtua sitä taas huomaa, miten suuret odotukset viikonloppuihin latautuu. Tämä siis tapahtuu ihan vaan omassa mielessäni, ei niitä odotuksia tai velvoitteita mistään muualta tule. Toisinaan tulee sitten sellaisia touhuviikoloppuja, että saa vaikka mitä aikaiseksi. Ja ehkä enemmän on niitä viikonloppuja, että enimmäkseen ollaan vaan ja tehdään jotakin pientä.  Ja niin sen kai pitää ollakin. Mitä siitä nyt tulisi, että hulluna heiluisi hommien parissa kaiken vapaa-aikansa...tai ehkä joku toinen voi heilua, mutta en minä. Toisinaan tämän faktan hyväksyminen vaan teettää töitä. Ihanneminäni on vähän toisenlainen kuin se, mitä oikeasti olen :).

Tavoitteitahan voi itselleen asettaa. Olen niitä asettanut minäkin. Tavoitteita asettaessa pitäisi vaan muistaa, että ne olisivat kohtuudella saavutettavissa. Ei liian isoja harppauksia nykytilanteeseen. Minun tavoitteeni ovat vielä aika kaukana. Haluaisin olla järjestelmällisempi. Haluaisin että kotona kaikilla tavaroilla olisi oma paikkansa eikä jatkuva kaaos. No, lasten huoneiden kaikki kaapit on perusteellisesti siivottu eli tämä projekti on aloitettu. Omat vaatteetkin on käyty läpi ja kassillinen vaatteita on lähdössä lahjoitukseen. Onkohan liikaa vaadittu, että kaikki kaapit olisi tämän vuoden puolella käyty kertaalleen läpi...? Urakka ei ole helppo, meillä on nimittäin ihan liikaa tavaraa...



No oliko se viime viikonloppu sitten niin huono? Oikeasti ei. Viikonloppuun mahtui onnistuneet kaverisynttärit (esikoisen synttäreitä juhlittiin vähän etukäteen), kaksi ämpärillistä viinimarjoja pakastettuna, monta koneellista pyykinpesua ja terassin käsittely loppuun (tämä homma jäi kesällä kesken, niin kuin yleensa aina melkein kaikki hommat). Tämän lisäksi perehdyin ystävän opinnäytetyöhön ja annoin sähköpostitse siihen kommentteja. Eli viikonlopun saldo oli vahvasti positiivinen. Harmistus johtui vaan siitä, että oma "pitää tehdä" -listani oli minulle epärealistinen. Eli täysin itse aiheutettua, koko ärsytys ja harmistus! 


2 kommenttia:

  1. Useamminhan ärtymystä itse aiheuttaakin kuin kukaan ulkopuolinen :) Ehkä niitä to do-listoja ymmärtää pikkuhiljaa lyhentää...tai ehkä niiden deadline siirtyy tietoisesti kauemmas?! Ehkä me opitaan se, että jokin listalla oleva asia saa pudota alaspäin, kun tilalle tulee jokin muu tekeminen, josta oikeasti nauttii!? Ja hei, iso kiitos vielä opparin lukemisesta ja tukemisesta :)

    VastaaPoista
  2. Juu deadlinet siirtyy, lähes aina :). Mutta aina ne hommat tulee jossain vaiheessa tehtyäkin...jos ei tänä vuonna niin sitten seuraavana :D.

    VastaaPoista