maanantai 29. syyskuuta 2014

Arjen palapeliä

Arki on kuin sellainen 1000 palan palapeli. Välillä kaikki palaset ovat hetken nätisti paikoillaan, jos hyvin käy. Mutta useimmiten vähintään joku kohta palapelistä on hajallaan, ja osa palasista voi olla jopa hukassa. 

Arjen sujuminen vaatisi hieman suunnittelua. Minä olen siinä huono. Yleensä vain hyppään tilanteisiin ja uin virran mukana. Toisinaan jopa suunnittelen jotain etukäteen, ja jos hyvin käy, myös toteutan suunnitelmaani. 

Arjen sujumiseen liittyy monia asioita. Aina suunnittelu ja toteutus ei toimi. Sen huomaa vaikkapa siitä, kun lapsi aamulla ilmoittaa ettei löydä parillisia sukkia. Tai iltapesun jälkeen ei löydykään puhtaita alushousuja. Puhumattakaan siitä, että säätyypin muuttuessa etsitään paniikissa sään mukaista varustusta...Itsellenikin tulee ajoittain vaatekriisi, kaapista ei löydy mitään päälle pantavaa. Ainakaan sellaista, mitä ei tarvitsisi silittää. Huokaus. Eikö vaatteita voi katsoa valmiiksi illalla? Ei kai ;-). 

Ruokapuoli on taas ihan oma juttunsa. On päiviä, että tulen töistä ja siitä vartin kuluttua pitäisi olla jo menossa, milloin harrastuksiin, milloin kaverisynttäreille tai muuten vaan kavereille. Asumme sen verran kaukana, että harrastuksiin on kuljetettava. Kavereitakin löytyy kolmelta kylältä, joten kavereiden luoksekin tarvitaan autokyytiä. Välillä tilanne on kriittinen, mutta minuuttipelillä on selvitty. On selvää, että tällaisilla "kiiruspäivillä" ruokaa ei ehdi valmistamaan. On pakko olla jotain, mitä vain lämmitetään. Onneksi mies ehtii usein kotiin vähän ennen minua, joten useimmiten hän ehtii ruokkimaan lapsetkin. Minä sitten huolehdin oman syömiseni, joskus takki päällä ja seisaaltaan. Ruuan olen kuitenkin useimmiten valmistanut etukäteen :). Jossain asiassa siis olen toteuttanut suunnittelua! 

Tällä viikolla meillä on ollut ensimmäistä kertaa käytössä ruokalista. Suunnittelin viikon ruuat etukäteen, ja sitä suunnitelmaa olen nyt toteuttanut. Helpottaa huomattavasti kaupassa asioimista :). 

Onneksi meillä on kaksi autoa. Toinen auto on vaan sellainen, että minun ajo-oikeudet eivät siihen riitä, joten sitäkin pitää suunnitella että kuka kulkee ja milloin henkilöautollamme. Onneksi se pääosin on minun käytössäni :). 

Arjen palasiin kuuluu toki monta muutakin asiaa. Lasten kokeisiin valmistautumiset (jotka joskus unotuu), oma harrastukseni, ajoittaiset treffit ystävieni kanssa...suunnittelua riittää. Mieheni myös valmentaa vapaa-ajallaan urheilujoukkuetta, ja valmennusreissujen lisäksi on tietysti pelit -joita saattaa viikonlopussa olla kaksi. Vieraspeliviikonloppuina pelireissuilla saattaa mennä koko viikonloppu, joten luonnollisesti tämäkin vaikuttaa siihen, mitä koko perheellä teemme ja milloin. 

Ei ihme, että rästihommia on jatkuvasti. Milloin joku paikka talon sisällä huutaa huomiota (ja voi olla että sitä huomiota saa odottaa pitkään), milloin taas pihalla  joku nurkka (tai useimmiten koko piha) vaatisi toimenpiteitä. Työkin vaatii veronsa, vaikka työstäni kovasti pidänkin. Aina ei vaan työpäivän jälkeen jaksa olla kovin tehokas. Eikä aina jaksa edes viikonloppuna. Oikeasti nimittäin olen aika laiska...tai sanotaanko näin, että kärsin aloittamisen vaikeudesta. Sitten kun saan jonkun homman alulle, se yleensä sujuu -ainakin jonkin aikaa. 

Vaikka välillä (tai siis suurimmaksi osaksi) kotona on täysi kaaos ja elämä tuntuu hektiseltä, toivon että lapsemme eivät sitä koe sellaisina. Se kaaos ja kiire kun useimmiten on vain oman pääni sisällä. Tunnelma kotona on ehkä kuitenkin leppoisa, mitä nyt sitten lähdön hetkellä hoputetaan tiukastikin. Mutta sekin johtuu yleensä siitä, että minä olen lädössä viime tipassa. 

Vaikka elämä on tällä hetkellä aika täyden tuntuista, en haluaisi siitä muuttaa mitään. Tai no, ehkä toivoisin hieman lisää aikaa itselleni sohvan nurkassa kutimen ääressä. Mutta sekin on järjestelykysymys. Pitää harjoitella vielä vähän sitä suunnittelemista :).


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Leppoisaa ja vauhdikasta

Perjantai. Töissä tappiin asti, kaupan kautta kotiin. Väsyttää...ruuaksi kaupan sämpylöistä ja einespihveistä hampurilaisia. Ruuan ja töiden jälkeinen kooma saippuasarjoilla höystettynä. Ihmeherääminen ja kodin siivousta. Vain Elämää -sarjan säestämänä pölyjen pyyhintää ja pyykkivuoren valloitusta. Lopputuloksena yllättävän siisti koti. Lapset nukkumaan, itse jään neulomuksen kanssa sohvalle katsomaan tv-sarjoja. Mies reissussa, en malta mennä nukkumaan ja valvon myöhään. Nukkumaan kissa kainalossa. 

Lauantai. Hidas aamu, vötkistelyä. Lapset ruudun ääressä, minä surffailen netissä. Aamupala ja pakkaushommia...suuntaamme hyvän ystäväni luokse yökylään. Päivään mahtuu tiukkaa jalkapallomatsia poikien kanssa (ei, emme ystäväni kanssa pärjänneet pojillemme), tyttöjen meikkileikkejä ja "isona" olemista, hyvää ruokaa ja rentoa oleilua. Kohtalaiset iltavillit sänkyjen petaamisen ohessa, kasvatuskeskusteluja ja rauhoittelua. Lasten nukahdettua henkeviä Aino-jäätelön äärellä ja hieman valvomista. 

Sunnuntai. Tytöillä herätys soi jo 6:45 että ehtivät tehdä kaiken mitä ovat suunnitelleet. Samalla sekunnilla täysi tohina päällä, pojat myös hereillä ja käyvät kiireesti aamutoimiin käsiksi...jotta pääsevät heti pelaamaan. Aamupuuhia, petien siivousta ja hieman netissä surffausta. Pari kuppia teetä että herää..pian on jo lounasaika ja taas syödään. Tytöt lähtevät vielä leikkipuistoon eväsretkelle, poikien kanssa otetaan vielä tiukka jalkapallomatsi. Harjoituksen puutetta, en osu palloon ja lauon kohti omaa maalia. Naurattaa niin että vatsalihaksiin sattuu. Äidit eivät pärjänneet, taaskaan. Poikkeuksellisesti juon kupin kahvia, ettei väsy kotimatkalla yllätä. Kotiin kirpparin kautta, muutama pikkulöytö rikkaampana. 

Kotona. Onneksi kohtalaisen siisti koti odottamassa. Ruokaa pöytään, pientä vötkistelyä ja kotipuuhien pariin. Kassit purettu, läksyjä tehty ja pyykkikonekin on pyörinyt. Pian saan miehenkin kotiin :). Kissatkin kotiutuivat ulkoruokinnasta, joten valtakunnassa on taas kaikki hyvin :). 


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Piirakkamarjoja etsimässä



Viikonloppuna piti vielä käydä poimimassa viimeiset mustikat. Tällä kertaa kiertelin talomme ympärillä, "omat marjat" kun vielä olivat poimimatta. Mustikanvarvuista huomaa, että on jo syksy, ruska on jo värjännyt näitäkin. Paikoin jopa niin, että itse marjojen huomaaminen oli hankalaa. 




Puolukatkin ovat kypsymässä. Ihan kypsiä ne eivät vielä kuitenkaan ole...joten puolukkapiirakan marjoja pitää vielä odottaa. 



Aika hyvä saalis tuli talomme ympäriltä, puoli ämpäriä pieneltä alalta. Vähän aikaisemmin viikolla poimin käsin saman verran talomme toiselta sivulta, joten kaikkinensa ihan hyvä saalis omasta pihasta :). 



Mustikkapiirakan lisäksi tuli sitten leivottua muutakin...perunarieskaa ja voisilmä-rusinapullia. Hyviä olivat kaikki :). 


maanantai 8. syyskuuta 2014

Viikonloppuloma


Viikko sitten teimme mieheni kanssa viikonloppureissun Porvooseen ja Loviisaan. Pääkohteena oli Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma. Yövyimme Haikon kartanossa. Itse kartano olikin hieno paikka, mutta sen vieressä oleva kylpylähotelli pieni pettymys. Mainosten perusteella sitä tietysti odotti yhtä hienoja puitteita kuin mitä itse kartanossakin on, mutta ulkopuolelta kylpylähotelli oli sellainen tasakattoinen "betonimöhkäle" -sellaisia mitä nyt löytyy varmaan joka kaupungista. Sisältä toki hotelli oli toki paljon hienompi kuin ulkoa, eikä hotellihuoneessa ollut valittamista. Harmi, kun yöpymistä varatessa yhtään kartanohotellin huonetta ei ollut vapaana...siellä sitä olisi ollut mukava yöpyä! Hotelliaamiainen tarjoiltiin kartanossa, joten silloin pääsi vähän haistelemaan kartanon ilmapiiriä.  Kartanohotellin vieraille oli muuten oma aamiastarjoilunsa pienempiin saleihin katettuna, eli heille oli aamiaisellakin tarjolla pientä luksusta. 

Itse kylpyläpuoli oli melkoisen pieni, ja ainakaan isommille, hyvän uimataidon omaaville lapsille siellä ei riitä tilaa eikä virikettä. Alle kouluikäisten kanssa siellä taas viihtyisi mainiosti. Itse lilluin lämminvesialtaassa päivän kiertelyn päätteeksi jotta pieni vilu kaikkosi :). 





Vanhaan Porvooseen ehdimme tutustua ihan pikaisesti. Aivan ihana paikka, paljon kivijalkakauppoja ja kahviloita. Kauppoja emme ehtineet kierrellä ollenkaan, vähän vain haistelimme kaupungin ilmapiiriä. Tänne täytyy päästä uudelleen, ihan ajan kanssa! 



No entäs se Loviisa ja Wanhat talot? Yleisölle avoimia kohteita oli Loviisan keskustassa 44, ja tämän lisäksi muutama etäkohde. Näitä etäkohteita emme ehtineet kiertää ollenkaan, mutta suurin osa keskustan kohteista tuli kierrettyä. Jossain vaiheessa meille tuli pieni "ähky", samaan tapaan kuin asuntomessuilla -kaikkien kohteiden kiertämiseen emme jakseneet enää "panostaa". Monenlaisia koteja oli nähtävänä, ja monet asukkaat olivat tehneet vuosikausia remonttia paikkoja kunnostaessaan. Sisätiloista en kuvia ottanut, yleisöä kohteissa kun oli sen verran paljon että kuvien ottaminen olisi ollut hankalaa. Tässä kuitenkin pieni makupala...kirkko ei ollut käyntikohteena mutta kuvasin sen silti :).


Lisää Loviisan yleisökohteista voi lukea täältä. Mieleeni jäivät erityisesti muutamat ihanat kuistit suurine ikkunoineen...semmoisen kun saisi :). Kuuntelimme myös ohjelmaan kuuluvat asiantuntijaluennot. Nimekkäin luennoitsija oli itse Panu Kaila, jonka nimi on varmaan ainakin perinnerakentamiseen perhehtyneille tuttu. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin kuunnella maalarimestari Airi Kallion kerrontaa. Asiantuntijoiden luentojen aiheesta voi hieman lukea Loviisan Wanhat talot -tapahtumalehtisestä täältä . Samasta lehtisestä löytyy myös lisää tietoa käyntikohteista. 

Mikäli jossain vaiheessa haluat käydä tutustumassa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan, kannattaa varata majoitusta hyvissä ajoin. Tapahtuma on koko itäisen Uudenmaan suosituin matkailutapahtuma, joten majoituspaikat ovat tuolloin hyvin varattuja. Itsekin varasimme majoituksen vasta kuukautta ennen, ja enemmälti majoitusvaihtoehtoja olisi tuolloin löytynyt Helsingistä tai Kotkasta. Yksi päivä kohteiden kiertämiseen on myös aivan liian vähän, eli varatkaa aikaa jos tuonne menette :). Tapahtuman yhteydessä oli myös runsaasti katukirpputoreja ja käsitöiden ym. myyjiä, ja  samaan aikaan oli myös keräilymessut. Näitäkään emme kiertäneet oikeastaan ollekaan. Kirppisten ja myyjien parissakin  saa sen kaksi päivää menemään helposti. Joten kannattaa suunnitella etukäteen, missä talokohteissa halua käydä, niin saa noukittua itselleen ne kiinostavimmat kohteet :). Me teimme tätä suunnittelua lähinnä loppuvaiheessa, kun aika meinasi loppua kesken...

Viimeisenä aamuna ennen kotiin lähtöä kiipesimme Haikon kartanon lähellä olevalla näköalakalliolle. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka! Samalla paikalla Albert Edelfelt on maalannut maalauksensa "Kesäilta Haikon selällä". Varsin historiallinen paikka siis...samoin kuin koko Porvoon ja Loviisan seutu muutoinkin.  



Kerrassaan mahtava reissu! Pitkä oli automatka Raahesta Porvooseen, mutta matka sujui rauhallisesti kun ei tarvinnut ketään takapenkkiläistä komentaa :). Matkalla aloitin kirjoneulelapsen tekemisen, tässä kuva alkuvaiheesta. Ensimmäisen lapasen sain tehtyä melkein loppuun saakka automatkoilla, toinen on vielä tekeillä -ei ole vielä niin paljon rauhallisia hetkiä ollut että olisi ehtinyt lapasta neulomaan :D. 


Pienen tuliaisenkin toimme...toivon että se nyt meillä kasvaisi ja vahvistuisi :).