tiistai 30. joulukuuta 2014

Ihania joulutervehdyksiä

Joulu on jo ohitse, mutta vielä voi vähän fiilistellä. Olen vuosien varrella saanut muutamia sellaisia joulutervehdyksiä, jotka on mukava jakaa täällä blogin puolellakin. Eli tervehdyksiä, jotka tulevat pääsääntöisesti joulupostin mukana, mutta joista riittää iloa joulun jälkeenkin. Ja seuraavina jouluinakin. Tässäpä niitä olisi:


Nämä ihanat huovutetut koristeet posti toi joulun alla ihanalta, aina niin positiiviselta ystävältä. Näistä tulee itsekin hyvälle tuulelle :). 


Tämä tähti kotiutui niin ikään joulun alla joulukortin mukana. Tämän tähden sain jo eläkkeelle jääneeltä työkaverilta, Tälläkin tähdellä on erityinen merkitys, sillä kyseinen työkaveri oli suureksi avuksi, kun kotiuduin nykyiseen työpaikkaani :). 



Tämän ihanuuden sain joulupaketissa ystävältä, jonka kanssa on ilo tehdä yhteistyötä töissäkin. Tätä pidän esillä varmasti joulun jälkeenkin, yhden sortin "pöllöhullu" kun olen. 


Aiempina vuosinakin olen saanut vastaavia tervehdyksiä/ lahjoja:





Itsekin aina välillä mietin, millaisia joulujuttuja ystäville laittaisi kortin mukana. Kätevimpiä olisivat sellaiset, jotka voi postittaa kirjekuoressa. Kuten tuollaiset alla olevat virkatut kuusen koristeet -nämä olen tehnyt joskus 20 vuotta (!!!) sitten, ja siitä saakka olen ne joka joulu kuuseen ripustanut. Kuvassa myös meidän kuusi, muovinen sellainen -mutta eipähän tarvitse huolehtia tippuvista neulasista :). 



Omat joulutervehdykseni olivat tänä vuonna enimmäkseen näitä koristeltuja kynttilöitä. Näitä koristelin serveteistä leikatuilla kuvioilla. Servetistä siis otetaan käyttöön vain se yksi paperi, mihin kuvat on painettu. Kuvat leikataan ja painetaan kynttilään kiinni kuumalla lusikalla, jolloin steariini sulaa jaa kuvio kiinnittyy. Hauskaa hommaa, kannattaa kokeilla! 


Suurin osa kynttilöistä sai koristeikseen joulu- tai talviaiheista kuvaa, mutta yhteen pakettiin piti saada mustavalkoista. Marimekon kuviot sopivat tarkoitukseen erinomaisesti :). 


Omat joulunpyhät menivätkin sitten peiton alla nukkuessa, kun flunssa paukahti aattona päälle. Perinteiseen tapaan sain myös poskiontelontulehduksen riesakseni, mutta kiitos lääkekuurin siitäkin ollaan jo toipumaan päin. 

Vuodenvaihde lähestyy -joko sinä olet tehnyt uuden vuoden lupauksia? Minä olen, yhden...katsotaan julkistanko lupauksen jossain muodossa täällä blogissakin.






tiistai 23. joulukuuta 2014

Rauhallista Joulua!

Joulukuu on ollut tekemistä täynnä, joten en ole paljoa tänne blogin puolelle ehtinyt kuulumisia kertomaan. Tässä kuitenkin pieni katsaus joulukuun puuhista.

Joulukuuhun on mahtunut paljon leipomista. Leivoin sekä koululaisten myyjäisiin että omalla kylällämme pidettyihin myyjäisiin -nämä kylän myyjäiset olivat kahtena viikonloppuna, joten leipomista riitti. Omat leipomukset jäivätkin sitten vähän viime tippaan, nimittäin eilen vasta leivoin piparkakkuja :). 



Pientä joulusomistustakin värkkäsin kuistille, tarpeet omasta metsästä. Aina ei tarvitse ostaa kanervia ym. kaupasta kun omalta pihaltakin voi löytyä vaikka mitä. Asetelmissa kuusta, mäntyä, sammalta, jäkälää, puolukkaa ja mustikkaa. Puutontut pääsivät omaan "metsään" kurkistelemaan. 



Monenlaista väkertelyä olen myös harrastanut, osittain niiden myyjäisten vuoksi, osittain ihan jouluyllätysten takia. Tässä osa -kaikkea ei passaa vielä paljastaa koska paketteja on avaamatta. Kynttilät koristelin tse, karkeista tein tuollaisen kuusen ja pöllöjä olen virkannut urakalla -niitä kun tilattiin pukinkonttiin. Pientä korvausta vastaan virkkailen pöllöjä edelleenkin, ota yhteyttä jos sellaisen itsellesi haluat ;-). 



Luntakin onneksi saatiin, olikin niin pimeää ja synkkää ennen sitä! Nyt näkee jo iltasella kulkea ilman otsalamppua, kun lumi maisemaa hieman valostuttaa.  Näissä talokuvissa tuo ylimmäinen (jos siitä selvää saa) on otettu metsän läpi iltasella yövalotuksella. Kuvausvälineenä kännykkä, joten kuvan laatu ei ole paras mahdollinen -en millään saa pidettyä kameraa niin, ettei se tärähtäisi kuvan ottamisen aikana. Alempi kuva muistaakseni niin ikään samoilla asetuksilla, mutta kun kohde oli lähempänä niin kuvauskin onnistui paremmin. Meidän kotitalomme siis, kuten varmaan arvasittekin :).



Mukavaa joulun aikaa kaikille! Viimeisessä kuvassa yksi itse koristelemistani kynttilöistä, aika suloinen vai mitä ;-). 






tiistai 2. joulukuuta 2014

Kahvikuppihaaste

Sain tämän haasteen Facebookissa, ja alunperinkin ajattelin kirjoittaa haasteen tänne. Tehtävänä oli siis kuvata viiden päivän ajan se kuppi, mistä kahvia/ teetä sattuu juomaan. Minun saldoni on tässä. 


Ensimmäinen kuppi on tädiltäni, joka toi meille tuparilahjana neljä Mauri Kunnaksen mukia, jokaiselle perheenjäsenelle omansa. Minun kupissani on tietysti S-kirjain. 



Tämän Unikko-mukin sain 40-vuotislahjaksi hyvältä ystävältäni. Tärkeä kuppi siis tämäkin :). 



Tämä seuraava taas kulkeutui meille pankin vaihdon yhteydessä. Eli Osuuspankilta saatu Eero Aarnion lahjusmuki :). 



Tällä nallemukilla onkin tunnearvoa, sillä tämän olen saanut edesmenneeltä mummoltani. Olin jo muuttanut pois kotoa, ja kaikilla muilla perheenjäsenillä oli kotonani oma Kultakeramiikan nimikkomuki. Minulla ei sellaista ollut. Mummoni (joka asui samassa talossa, omassa taloudessa) oli sitä mieltä, että pitäähän minullakin muki olla. Sain tämän siis häneltä lahjaksi. Tämä muki minulla on töissä. 



Tämän seuraavankin mukin tarina liittyy mummooni...aluperin tämän tilalla oli jokin sinisävyinen, samaiselta mummoltani saatu muki. Muki oli niin ikään työpaikallani. Kävi kuitenkin niin ikävästi, että yksi työkavereistani vahingossa tiputti mukin ja se meni rikki. Työkaverini osti tämän pallomukin tilalle. Tämäkin muki on työkäytössä...ja tässä tee odottaa juomista omalla työpöydälläni. Taustalla muuten Marimekon penaali, jonka sain samalta ystävältä joka osti minulle tuon ylläolevan Unikko-mukinkin. Hänen mielestään aikuisella naisella pitää olla aikuisen naisen penaali (eikä tyttäreltä pöllitty kynäpenaali). 



Kerta kiellon päälle...tämänkin mukin olen saanut lahjaksi, ja tämäkin on työkaverilta. Tällainen muki löytyy muutamalta muultakin työkaverilta, joiden kanssa olemme saman käytävän varrella. Ettei vaan olisi sama pukki tuonut meille kaikille tällaiset ;-). Kyseesä on Marja Kurjen muki.


Millaisista mukeista sinä juot kahvisi/ teesi? 

Lähteä vai ei?

Harrastuspäivä, minulla ja lapsilla. Uimahalli kutsuu. Töiden jälkeen väsyttää, iltapäivästä hiipinyt migreeninpoikanen aiheuttaa arpomista. Lähteäkö vai ei...? Migreenilääke ei ole kokonaan päätä parantanut, mietityttää millaiseksi olo kääntyy uimisen jälkeen. Uskallanko? Haluanko? Jaksanko? Sohva ja TV houkuttelee...
Toisaalta...millaisen mallin annankaan lapsille, jos (omasta mielestä) hieman kevein perustein jätämmekin harrastuksen väliin? Vai tyydynkö vain kuskin rooliin? 
Lopulta päätän että hallille mennään, ja oma uimakassikin lähtee mukaan. Ajatuksena uiskennella rauhallisesti, ettei päänsärky pahene. 
Aluksi otankin rauhallisesti, saan pojalta uintitekniikkaopetusta (kyllä, hän osaa minua paremmin) monitoimialtaasta. Pientä lillumista. Sitten lähden rauhallisesti isoon altaaseen uimaan...rauhallinen tarkoitti sitä, että tällä kertaa uin vain puolet siitä mitä tavallisesti, loppuajan sitten lilluin tyttäreni kanssa kun poika oli omalla vuorollaan sukellusopissa. 
Lopputuloksena hyvä mieli ja parantunut olo. Aikamoista riskinottoa, yleensä nimittäin liikunta pahentaa migreeniä Ehkäpä iltapäivällä otettu lääke sittenkin auttoi sen verran, ettei olo pahentunut...ja hartiat tuntuivat rennommilta uimisen jälkeen. 
Onneksi lähdimme liikkeelle :).