torstai 31. joulukuuta 2015

Uuden vuoden kynnyksellä

Vuosi vaihtuu kohta. 
Aika monessa blogissa on muisteltu kulunutta vuotta, näytetty kuvakollaaseja tai kerrattu vuoden postauksia. Tai muutoin tehty tilinpäätöstä vuodesta. 

Itse käännän ajatukset mielellään jo nyt eteen päin. Kuluneesta vuodesta toki kannattaa ottaa opiksi, taas -ihan putkeen ei kaikki mennyt tänäkään vuonna.
Ensi vuoden "listalla" on edelleen se sujuvan arjen metsästäminen -se on semmoinen ikuisuusprojekti. 
Toivoisin myös, saisin järjesteltyä enemmän aikaa käsitöille. Lanka- ja kangasvuoret nimittäin huutavat kaapeista, että jotain pitäisi niillekin tehdä. Askarteluvärkeistä puhumattakaan....

Toisaalta tavoitteet pitäisi pitää maltillisena, jotta niiden saavuttaminen olisi oikeasti mahdollista. Aika monenlaisia tavoitteita/ haaveita mielessä näin vuoden vaihtuessa pyörii, mutta kaikkea ei passaa tässä paljastaa. Kirjoitetaan niistä sitten, kun on oikeasti niiden aika :). 

Tänä iltana, 
uuden vuoden kynnyksellä, 
kuiskasin pienen toiveen;
Anna ystävilleni kaikkea hyvää
tulevaan vuoteen!
Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan, 
kuu tietä valaisemaan ja 
aurinko lämpöä antamaan. 
Anna iloa päiviin, 
anna uskoa ihmeisiin, 
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan. 

Kuva otettu marraskuun täydenkuun aikaan kännykällä. Varta vasten piti töistä tullessa auto pysäyttää että kuvan saa :).



Toivon lukijoilleni kaikkea hyvää uudelle vuodelle <3.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Piparintuoksuinen joulutervehdys!

Jouluaatto.
Lapset vielä nukkuvat, leivinuunissa rätisee tuli. Kohta on aika laittaa riisipuuro tulemaan. 
Sitä ennen pieni joulutervehdys. 

Marras-joulukuu on ollut aika hektistä, paljon tekemistä ja menemistä. Jotain niistä tekemisistä päivittyy ehkä tänne blogin puolellekin nyt, kun kiireet ovat hellittäneet. 

Jouluvalmistelut on tehty, lahjat on paketissa ja eilen leivottiin vielä pipareita...taas. 
Jos teillä loppuu piparit joulunpyhien jälkeen kesken, tässäpä yksi resepti millä niitä voi leipoa lisää:

250 g voita
2 dl sokeria
3/4 dl siirappia
1 muna
6,5 dl jauhoja
1/2 tl suolaa
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl pomeranssinkuorta
2 tl soodaa

Vaahdota voi, sokeri ja siirappi. Lisää joukkoon muna. Sekoita mausteet ja leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää taikinaan. Paista piparit 180-200 asteessa. 

Tämä ohje on tädiltäni. Se on kirjoitettu kotitaloustunnilla, joulun alla 1974. Alunperin ohjeen nimi oli "mökki", koska tällä ohjeella tätini luokkatovereineen leipoivat piparkakkutalon. "Suolapipareina" näitä olemme syöneet myös. Tällä ohjeella taitavat useammat meidän suvun naiset piparinsa leipoa :). 



Mukavaa joulunaikaa!
Nyt sinne puuron keittoon :). 


maanantai 16. marraskuuta 2015

Myötätuntoa ja inhimillisyyttä -Ranskan väreissä tai ilman

Kamerun, Nigeria, Tunisia, Pakistan, Jemen, Somalia, Egypti, Irak, Turkki, Pariisi...
Siinä muutamia poimintoja tämän vuoden tammikuussa tapahtuneista terrori-iskuista. 
13.11.2015 mennessä tänä vuonna on tehty 289 terroristi-iskua (Lähde: Wikipedia). 
Suurin osa iskuista on Euroopan ulkopuolella. 
Ei ihme, jos Ranskan terrori-isku järkyttää, ja saa meidät osoittamaan tukea ja myötätuntoa. 
Onhan terrori-isku tehty paikassa, jossa monet meistä ovat lomailleet. 
Maassa, mikä kuuluu meidän "Eurooppa-perheeseen". 

Miksi sitten emme osoita myötätuntoa ja tukea aina, kun terrori-isku jossain päin maailmaa tapahtuu? 
Terrori-iskuja tapahtuu joka kuukausi, viikottain, välillä melkein päivittäin. Välillä niitä on useitä saman päivän aikana. Rauhallisin kuukausi Wikipedian listauksen perusteella oli tänä vuonna helmikuu; vain kymmenkunta terrori-iskua. Siis keskimäärin joka kolmas päivä. 
Erityisen järkyttäviä iskuja (yli sata kuollutta) oli niin ikän pikalaskulla kymmenen. 

Ihmismieli reagoi sellaisiin tapahtumiin voimakkaammin, mitkä tapahtuvat lähellä. 
Onneksi. Mitä siitäkin tulisi, jos murehtisimme kaikkea? Ei kai sellaista voi kestää?
Valitettavasti olemme myös tottuneet siihen, että jossain päin maailmaa on koko ajan sota, väkivaltaa, terrorismia, köyhyyttä ja nälänhätää. 
Olemme turtuneet. Siihenkin sanoisin ehkä jopa onneksi, koska se turtuminen suojaa myös mieltä. 

Perusturvallisuus järkkyy, kun jotakin kamalaa sattuu lähellä. 
"Tuo olisi voinut tapahtua minulle tai läheiselleni". 
Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, emme me murehdi vaikkapa toisella puolella Suomea sattunutta liikenneonnettomuutta, ellei siihen ole jotain erityistä syytä (esim. onnettomuudessa oli mukana joku tuttava, samaikäinen lapsi kuin itsellä on jne.). Mutta jos samanlainen onnettomuus tapahtuu kotipaikkakunnalla, käymme viemässä onnettomuuspaikalle kynttilän, ja osoitamme eri tavoin myötätuntoa (esim. hiljaiset hetket työpaikoilla/ kouluilla). 

Ei se, että nyt osoittaa myötätuntoa Ranskan tapahtumien johdosta, tarkoita sitä, että väheksyisi muualla terrori-iskuissa menehtyneitä. Tai ettei piittaisi heistä. Minusta nämä mielenilmaisut kohdistuvat kaikkea terrorismia vastaan, tällä kertaa sitä ilmaistaan vaan Ranskan väreissä. 

Vaikka kuinka toivoisin, että kaikki maailman ihmiset saisivat elää hyvän ja turvallisen elämän, en mitenkään pysty siihen omalla toiminnallani vaikuttamaan. 
Täytyy aloittaa läheltä. 
Miten minä voin omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että hyvinvointi lisääntyisi? 
Kotona, työpaikalla, lähipiirissä...
Auttaminen myös eri järjestöjen ja lahjoitusten kautta on helppoa. 

Maailmasta voidaan tehdä parempi, jokainen meistä voi vaikuttaa siihen omalla tavallaan. Ranskan lipun väreissä voi vaikka aloittaa. 
Minusta se kertoo siitä, että toivoa on. 
Emme ole täysin kyynistyneet, ja tunnemme myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan. 

Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja.— Helen Keller

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kahvihetki


Viime postauksissa olen pohtinut aika paljon arkeen ja sen sujuvuuteen liittyviä asioita. 
Välillä arkea piristävät pienet hetket, jotka poikkeavat siitä tavallisesta "puurtamisesta". 
Yksi tällainen hetki oli reilu viikko sitten, kun odottelin käsityöystäviäni kahvittelemaan. 
Leivoinpa ensimmäiset tortutkin, pakastimesta löytyneestä vuoden vanhasta taikinasta :). 



Samalla oli hyvä syy aloittaa joulukarkkikausi....marmeladikuulat ovat vaan niin hyviä :). 



Kahvipöytään katettu vanhaa ja uutta Arabiaa. Muumimukeja sekä Hilppa- ja Kekrisarjan lautasia. 



Mukava arjen piristys :). 

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sujuva arki

Viime postaus sai miettimään, mistä sujuva arki oikein koostuu. 
Eri ihmiselle se merkitsee varmasti eri asioita. 

Vaikka ärsyynnynkin kotiöiden kasautumisesta ja kodin valtaavasta kaaoksesta, 
ne eivät kuitenkaan ole sujuvan arjen kannalta minulle kynnyskysymyksiä. 

Minulle sujuvaan arkeen liittyy kiireettömyys. 
Siis se, että iltaisin olisi aikaa. Joko niille kotitöille tai vain sohvalla lösyämiselle. 
Ettei pakollista menemistä olisi kovin paljoa. 

Helpommin sanottu kuin tehty! 
Kummasti niitä menoja aina joillekin päiville kasautuu. 
Pitkä päivä töissä, pikku pyörähdys ja taas mennään...kauppaan, kirjastoon, harrastuksiin....

Pakollisia menoja itselläni on yleensä kaksi viikossa, torstain ja perjantain tanssitunnit. 
Mutta kaikkea muutakin välillä ilmaantuu. 
Lasten luokkaretkirahaston kartuttamiseen liittyvää myyntivuoroa, harrasteporukan tapaamista, rästihommien purkua töissä ja pitempää työpäivää. 
Onneksi joka viikko ei kuitenkaan ole toimintaa täynnä. 

Mitä sinulle sujuva arki merkitsee? 
Sen miettimiseen apuna voi käyttää vaikkapa Sandy Talarmon sujuvan arjen tehtävää

Sujuvaa viikkoa itse kullekin!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Arkielämää

- Äiti, minulla ei ole puhtaita t-paitoja!
- Äiti, puhtaat pikkuhousut loppuu!
- Viimeinen maitopurkki menossa! 

Että ihan ei ole ollut homma menneellä viikolla hanskassa. 

Viikolle sattui yksi koulutuspäivä. Kesken päivän sitten muistin, että pojallahan on liikuntakerho koulun jälkeen, mutta aamulla kerhoon menosta ei ollut mitään puhetta. 
Ei muuta kuin viestiä lapsille, ja tyttö sitten vastailikin koulupäivän jälkeen että velipoika oli mennyt kerhoon. Ehdin ajoissa kerhosta hakemaan :). 

Että tämmöistä arjen hallintaa! 

Jospa ensi viikolla menisi vähän paremmin :). 



tiistai 3. marraskuuta 2015

Suolla rämpimässä

Kävimme tässä muutama viikko sitten suolla. 
Itse olen kulkenut soilla tosi vähän. Nyt oli vielä tosi märkää, joten aika tarkkaan sai katsella mihin astuu ettei saappaat hörppää vettä. 

Suohan näyttää päällisin puolin aika tylsältä. Mutta tarkemmin kun tutkii niin sieltä löytyy vaikka mitä kaunista. 
Niin kuin vaikka punatorvijäkälä, johon en ole aiemmin missään törmännytkään. 


Entäs sitten kauniit sammalmättäät:


Ja karpalot...



Näinhän se taitaa mennä oikeassakin elämässä. Vaikka arki tuntuisi harmaalta ja tylsältä, siinä on kuitenkin niitä mukaviakin asioita. Välillä niitä on vain vaikea huomata, vaikka ne asiat olisivat ihan siinä omien silmien alla :). 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tuoksuton viikko

Luin Tipulasta että ensi viikolla vietetään tuoksutonta viikkoa. Koska aihe koskettaa minuakin, ajattelin itsekin kirjoittaa aiheesta muutaman sanan. 

Oma tuoksuherkkyyteni näyttää pahenevan hiljalleen. Nuorempana minulla ei ollut mitään oireita. Käytin tuoksuja siinä missä monet muutkin ikätoverini. 
Aikuisuuden kynnyksellä sairastuin migreeniin, joka tosin diagnosoitiin vasta joskus alta kolmikymppisenä. Migreenikohtauksiin liittyi usein tuoksuyliherkkyys, eli tuoksut pahensivat oloani. Vuosien vieriessä tuoksuista on tullut yksi migreenikohtauksen mahdollisesti laukaiseva tekijä. 

Tuoksuihin reagoin hyvin vaihtelevasti. Maltillinen tuoksujen käyttö ei yleensä häiritse, paitsi jos joudun useiden tuoksujen kanssa lähikosketuksiin esim. luennolla. Kertaalleen tälle syksyä on käynyt niin, että jouduin vaihtamaan koulutuspäivän aikana istumapaikkaa kun tuoksut laukaisivat migreenin. Onneksi oli lääkkeet mukana, joten täsmälääkkeellä, pahoinvointilääkkeellä ja särkylääkkeellä selvisin siitäkin päivästä. Jouduin siis ottamaan kolme eri lääkettä, jotta oloni koheni, eikä se normaaliksi palautunut senkään jälkeen. Koulutuspäivän pystyin kuitenkin olemaan loppuun saakka. 

Maltillisestikin käytetty tuoksu saattaa aiheuttaa pahaa oloa, jos olen tuoksun käyttäjän kanssa lähekkäin (esim. istun ihan vierekkäin). Ei aina, mutta usein kuitenkin. Saatikka sitten, jos jollakin on sitä tuoskua lorahtanut vähän reilummin. Silloin voi vaikka silmät vuotaa. Sama juttu pesuaineiden kanssa, jotkut pesuaineet tuoksuvat tosi voimakkaasti! Tästä syystä meillä käytetään vain tuoksuttomia pesuaineita. 

Tuoksuherkkyyden vuoksi lähden aina vähän epäluuloisena konsertteihin ja muihin "ihmispaikkoihin", joissa on paljon porukkaa neljän seinän sisällä. Lääkkeet on oltava aina mukana. 
Töissäkin tuoksut aihettavat välillä ongelmia, kun luonani käy voimakkaasti tuoksuvia asiakkaita. Olen jopa miettinyt, että laittaisin sellaisen "tulethan tuoksutta" -lapun ovelleni. Vaikka eihän se ongelmaa ratkaise. Onhan niitä lappuja esim. uimahallissakin, mutta kyllä siellä tuoksuja silti käytetään! 

Mitä mieltä sinä olet tuoksujen käytöstä? Voisitko harkita niitä vähentäväsi tai jopa lopettavasi? Mihin niitä tarvitaan, oikeasti? 

Tuoksuttomasta viikosta voit lukea lisää Allergia- ja astmaliiton sivuilta


lauantai 24. lokakuuta 2015

Toivoton tapaus?

Jos ajattelet että olen ahkera ja aikaansaava, älä lue tätä päivitystä :). 
Oikeasti olen nimittäin kaikkea muuta. 
Aika laiska. Tai huono saattamaan asioita loppuun. Eikä se tekemisen aloittaminenkaan kovin helppoa ole. Ja toisinaan se ärsyttää. Suorastaan raivostuttaa. 
Että pitääkin olla tällainen!

Ystäväni facebook-seinällä oli tänään osuva kuva. Siinä luki englanniksi suunnilleen niin, että "lopeta valitus ja tee asialle jotain!". 
Niinpä niin, monta kertaa on yritetty. Ja lopputulos on aina sama. 
Teen ja touhuan, mutta jossain vaiheessa joku homma jää kesken ja...
...siinä keskeytysvaiheessa se saattaa olla monta viikkoa. Tai kuukautta. 
Niin kuin vaikka myytäväksi katselemani lelut. Lahjoitukseen menevät kynttiläkipot. Bookcrossing-juttuihin menossa olevat kirjat. Kuivausrummusta otetut pyykit. 
Listaa voisi jatkaa loputtomiin!

No, tänään on taas yritetty. 
Siivosin pihaa talvikuntoon. Kukkapurkit odottavat vielä pesemistä, saa nähdä saanko pestyä ne ennen kuin talvi tulee, vai ovatko tuossa kodinhoitohuoneen ovensuussa vielä kun lumet sulaa. Sekin on nimittäin täysin realistinen (ja ehkä jopa todennäköinen) vaihtoehto. 
Pieniä syysistutuksia kuitenkin tein, nyt näyttää kuistikin vähän viihtyisämmältä :). 



Vielä pitää kyllä lyhtyjä ulos viritellä, ja eiköhän tuonne pian jo voisi laittaa jotain tunnelmavalojakin...


Innostuin sitten sisälläkin virittelemään kynttilöitä. 
Pidän monenlaisista pöllöjutuista, nämä tuikkukipot olivat heräteostos HalpaHallista. 
Takana näkyvät meidän "säästöpossut"; puhelinkoppipurkki on joskus kirpparilta löydetty, kerrosbussi taas veljeni tuoma tuliainen Lontoosta :). 



Tämä lyhty on tosi mieluinen, sain sen hyviltä työkavereiltani jokunen vuosi sitten. Tästä tulee kauniit varjot :). 


Olohuoneen nurkkaa. Heräteostoksia tässäkin, nuo Partylitet nimittäin :). Tuota pöllöjuttua en voinut vastustaa...ja tuota lumottua metsääkin olen aiemmin ihastellut. Sen sisälle hankin Partyliten pattereilla toimivan, väriä vaihtavan alustan -metsä näyttää tosi hienolta kun väri vaihtuu. 
Lamppu on Pentikin, sekin tosi mieluinen...sain nimittäin käsityöystäviltäni lahjakortin Pentikille kun täytin 40. Sitä korttia olen marinoinut pitkään kun en oikein tiennyt mitä sillä hankkisin. 
Tuo lamppu on ollut meillä vasta vähän aikaa, mutta on tosi mieluinen. Kannatti miettiä, mitä oikeasti haluaa!


Jospa sitä jotain hyödyllistä saisi huomennakin tehtyä. 
Onko teissä lukijoissa yhtä toivottomia tapauksia kuin minä? 


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tasapainoa etsimässä

Istagrammissa Inspiration-blogin Viltsumari heitti ilmoille ajatuksen, joka jäi mieleeni kaihertamaan. 
Ajatelma oli englanniksi, mutta vapaasti käännettynä sen sanoma oli seuraava: Elämä on paljon parempaa, jos elää tässä hetkessä, tänään, eikä murehdi tulevaa viikkoa. 
Helpommin sanottu kuin tehty!

Toisaalta, ihan hetkessäkään ei voi pelkästään olla. Tulevaa on pakko vähän suunnitellakin. Jotta arjen saa kutakuinkin sujumaan, on ihan hyväkin miettiä mitä ruokaa viikolla syödään, missä välissä pestään pyykkiä, milloin hoidetaan kauppa-asioita. Niitä to do-listoja. 

Siinäpä sitä haastetta arkeen...elää hetkessä, liikaa huolehtimatta tulevasta...mutta suunnitella myös sitä tulevaa niin, että arki sujuu muinakin päivinä :). 

Tätä harjoitellaan taas tulevalla viikolla :). 


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Liebster award -tunnustus


Liebster award- tunnustusten tarkoituksena on tuoda uudet ja tuoreet blogit esille, 
         sekä saada näkyvyyttä pienille blogeille.




Sain tämän ihanan tunnustuksen Belle semaine -blogin Johannalta. 
Belle semaine on lifestyle-blogi, jossa pääpaino on pukeutumisessa, kodissa ja perheessä. Blogia on mukava seurata, ja välillä napata sieltä jotain ideoita itsellekin. Blogiin pääset kurkkaamaan täältä. Kannattaa tutustua! 

Säännöt:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award -tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.



1. Millainen blogi sinulla on? 
Blogini voisi kai luokitella lifestyle-blogiksi. Tosin se kuulostaa minusta turhan hienolta..."arkinen meininki" olisi ehkä osuvampi kuvaus :). 

2. Onko blogisi muuttunut matkan varrella?

Kuvien laatu on ehkä vähän parantunut kun siirryin kännykästä kameraan. Ulkoasu on muuttunut kertaalleen jonkin verran. 

  3. Mitä haluaisit blogissasi kehittää?
Ulkoasua. Haluaisin myös päivittää blogiani vähän tiiviimmin, mutta arjen ehdoilla tässä mennään. 

4. Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle?
Verkostoidu :). Lue muiden blogeja, kommentoi, liity lukijaksi...näin saat itsekin lukijoita :). 

5. Mikä olisi unelma-ammattisi?
No kai se on psykologi ;-). Muutakaan en keksi, joten työskentelen unelma-ammatissani. 

6. Paras tapasi rentoutua?
Neulominen, virkkaaminen, värityskirjat, lenkkeily, tanssitunnit, uinti, luonnossa liikkuminen. 

7. Mistä haaveilet tällä hetkellä?
Arjen haltuun ottamisesta :D. 

8. Paras vuodenaika?
Kaikissa on kyllä oma viehätyksensä, taidan pitää kaikista tasapuolisesti!

9. Oletko jo miettinyt/ostanut joululahjoja?
Mietitty on, ja jotakin on jo tehty valmiiksi :). 

10. Paras lahja, jonka olet koskaan saanut?
No jos tavaroita mietitään, niin ehkä sellaiset vanhat perityt huonekalut, joita mieheni on meille entisöinyt <3. Huonekalut, joilla on jokin tarina. 
Laajemmin jos miettii, niin kyllä se on oma perhe <3. 

11. Mistä sait innostuksen perustaa oman blogin?
Seurailin muiden blogeja ja siitä se innostus lähti. Pitkän harkinnan jälkeen pistin oman yritelmäni pystyyn. 

Ja sitten ne minun kysymykset tunnustuksen saaneille blogeille:

1. Millainen blogisi on?
2. Miksi aloitit bloggaamisen?
3. Mitä haluaisit blogissasi kehittää?
4. Mikä on parasta blogissasi?
5. Minkä verran aikaa käytät bloggaamiseen viikottain?
6. Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle bloggaajalle?
7. Miten rentoudut?
8. Mistä haaveilet?
9. Paras lahja, jonka olet koskaan saanut?
10. Oletko jo miettinyt/ ostanut joululahjoja?
11. Mitä haluaisit joululahjaksi?

Ja sitten vielä pieni herkkuarvontamainos....aivan ihana herkkusuklaa-arvonta löytyy Inspiration -blogista. Siellä on mahdollisuus voittaa suklaata omin toivein maustettuna, nam! Kannattaa käydä kurkkaamassa!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ystävän luona

Ystävän luona on melkein kuin kotonaan. 
Ystävä ei tykkää huonoa, vaikka kävisin kirpparikierroksella sillä aikaa kun hän puuhastelee kotona. 
Ystävä voi antaa minulle myös kauppalistan jotta saamme vierailun aikana ruokaa pöytään, ja sitten minä menen kauppaan ruokaostoksille. 
Ystävän pikkupoika voi pyytää lukemaan iltasatua, ja sitten se samainen pikkupoika nukahtaa viereeni juuri kun kirja on lopussa <3. 
Ystävän kanssa valvotaan kun lapset jo nukkuu, mutta ystävälle voi myös sanoa senkin jos haluaa jo nukkumaan. 
Ystävän lapset ja minun lapset keksivät jatkuvasti keskenään tekemistä, ja näyttää siltä että he viihtyvät keskenään ihan yhtä hyvin kuin me aikuisetkin. 

Semmoista se on, ystävyys <3.



perjantai 25. syyskuuta 2015

Viikonloppulukemista :)

Kivempi blogissa on meneillään taas Retro Remix -viikonloppu. Siihen osallistuvat bloggaajat voivat linkittää Kivempi blogin Retro Remix -sivulle 1-3 vähintään kuukauden vanhaa postausta. Osallistujien on myös käytävä kommentoimassa vähintään kolmea muiden bloggaajien sivuille linkittämää postausta. Itselläni on tässä arkipyörityksessä jäänyt useampi remix-viikonloppu välistä, mutta nyt osallistuin minäkin. 

Linkittämäni postaukset laitoin tuolta vuoden takaa lokakuulta. Kaksi erilaista sunnuntaita, semmoinen "lörsimispäivä" ja "tehopäivä". Semmoisiahan ne yleensä on, jompaa kumpaa. Ne sunnuntait siis :). 

Sen lörsimispäiväni löydät myös täältä ja tehopäivän täältä

Mutta kannattaa käydä katsomassa myös tuolta Kivempi blogista mitä postauksia toiset bloggaajat ovat linkittäneet. Ja muuten, Kivempi blogista löytyy vaikka mitä hyödyllistä tietoa bloggaajille, kannattaa käydä lukemassa! 


tiistai 22. syyskuuta 2015

Perhosvaikutuksia

Perhosvaikutus eli perhosefekti (engl. "butterfly effect") on kaaosteoriassa käytetty vertaus siitä, että perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voisi saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa. Laajemmin ja tarkemmin se käsitetään epälineaarisessa järjestelmässä olevaksi ominaisuudeksi, jossa pienet muutokset alkutilassa tai välivaiheissa aikaansaavat suuria muutoksia tapahtumassa. Perhosefektissä kaaoottisuus syntyy kun muutoksen koko ei ole verrannollinen sen määrään vaan erot kasvavat "korkoa korolle", jolloin pienikin muutos tai häiriö voi aikaansaada suuria vaikutuksia. Lähde: Wikipedia.

Entäpä jos perhosvaikutus toimii myös ihmissuhteissa? Kaikki se, mitä tekee tai jättää tekemättä. voi aikaansaada suuria muutoksia. Ystävällinen hymy, lämmin katse, kannustus. Hankalina hetkinä niiden merkitys vielä korostuu. Entäpä sitten jos kohtaa kiusaamista, syrjintää, mitätöintiä? Entäpä jos vanhempana elää tilanteessa, jossa voimia lasten huomioinnille ei ole? Millaista tulevaisuutta se lapsille rakentaa? 

Työni kautta olen jatkuvasti erilaisten ihmissuhdepulmien ja vaikeiden elämäntilanteiden kanssa kasvotusten. Usein mietin, millainen kehityshistoria pulmilla on. Mistä kaikki on alkanut, kenties sukupolvien takaa? Olisiko negatiivinen perhosvaikutus ollut ehkäistävissä, jos jossain välissä joku olisi tehnyt jotain eri tavalla? 

Meillä kaikilla on suuri vastuu. Aikuisina, vanhempina, ihmisinä. Teoillamme tai tekemättä jättämisillämme voi olla yksittäisten ihmisten kohdalla yllättävän suuria vaikutuksia. Jos huomaan jonkun tarvitsevan apua, menenkö hätiin vai käännänkö katseeni pois? Haenko hankalissa elämäntilanteissa apua läheisiltä tai ammattilaisilta, vai yritänkö salata hankaluudet? Jos haen apua, saanko sitä, kuullaanko hätäni, vai jäänkö viranomaiskoneiston jalkoihin? 

Nämä mietteet sopivat erityisen hyvin tähän hetkeen, kun maamme yrittää selviytyä pakolaiskriisistä. Nämä ajatukseni lähtivät kuitenkin lentoon päivittäisen työni herättämistä ajatuksista koskien ihan tavallisia suomalaisia perheitä. 



Millaisia perhosvaikutuksia sinä haluat olla rakentamassa? 


maanantai 21. syyskuuta 2015

Auringonlasku

Elo-syyskuussa on saanut ihastella auringonlaskuja. Instagram-tiliäni seuraavat ovatkin huomanneet, että siellä on ollut muutamia auringonlaskukuvia. Harmi vaan, kun aina ei ole kameraa mukana kun auringonlaskuja bongailee. 

Koska asumme metsän keskellä, pihallemme ei juuri auringonlaskut näy. Hyvällä tuurilla ikkunasta kurkatessa saattaa huomata, että nyt voisi olla "tilanne päällä". Useamman kerran olen sitten lompsinut naapuripeltojen laidoille kuvia räpsimään....

Haaveilen paremmasta kamerasta, mutta toistaiseksi pitää tyytyä tähän mikä saatavilla on. Ihan kelvollisia kuvia tulee tälläkin, kun tarpeeksi monta kertaa yrittää. 





Tuo alapuolella oleva kuva on ehkä itselle kaikista mieluisin tässä esitellyistä. Olin jo menossa nukkumaan, kun huomasin että pilvissä on puiden yläpuolella sen verran hyvät värit että kannattaisi ehkä lähteä kuvaamaan. Lompsin sitten lähimmän pellon reunaan kamerani kanssa, ja huomasin että pellolle on noussut sumu. Tunnelma oli jopa vähän aavemainen, ja vähän taisin joitakin rasahduksia metsän seasta säikähtääkin. Mutta kannatti lähteä :). 


Lenkkireissuillakin on auringonlaskuja bongattu. Puhelimella ei saa läheskään yhtä hyviä kuvia, mutta kyllä näistäkin tunnelma välittyy. 



Nämä auringonlaskun hetkethän menee tosi nopeasti ohi. Aika monesti on käynyt niin, että kameraa hakiessa tilanne on ehtinyt  mennä ohi. 
Joten pidetään silmät avoimena, koskaan ei voi tietää milloin luonto näyttää taas parastaan :). 


maanantai 7. syyskuuta 2015

Loviisan Wanhat talot 2015


Reilu viikko sitten kävimme Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tämä oli meille toinen kerta, ensimmäisen kerran kävimme tapahtumassa viime vuonna. 
Viime vuodesta viisastuneena emme yrittäneetkään tällä kertaa nähdä kaikkea. 
Päädyimme kiertämään alueella, minne emme viime vuonna ehtineet ollenkaan. Taisimme kiertää vain vajaa 10 kohdetta. Sen lisäksi kiersimme kirpputorialuetta ja keräilymessupöytiä. Ostoksia emme kuitenkaan sen kummemmin tehneet, katselimme vain. 

Tällaisella hitaammalla tahdilla kiertely oli mukavaa. Monissa taloissa oli kauniit pihat. 



Pihoja oli myös somistettu kekseliäästi. 



Ulkokuistit olivat kutsuvia.



Sisältäkin löytyi paljon kaunista katseltavaa. 




Monentyylistä, monella tapaa remontoitua. Viimeisen päälle viimeisteltyä ja boheemimmalla tyylillä tehtyä. Itse katselin enemmän sisustuksia ja pihoja, mieheni taas sitä remontoinnin jälkeä. Ehkäpä tästä reissusta jotakin inspiraatiota jää takataskuun....

Lopuksi piipahdimme vielä Kukkukivellä, Loviisan punaisessa tornissa. Näköalatorni on vuodelta 1906. Maisemat tornista ovat varmasti mukavat, nyt kohdallemme osui kuitenkin sadekuuro ja ukkonenkin jyrisi, joten en tuonne huipulle uskaltautunut. Käymisen arvoinen paikka tämäkin! 




Iso kiitos kaikille kotinsa avanneille. Ja hienoa, että vanhoja rakennuksia pidetään kunnossa. Tsemppiä kaikille niille, joiden remonttiurakka on vasta alkutaipaleella! 

Loviisan Wanhojen talojen kohteista voit lukea täältä. Tapahtumasta on myös paljon blogikirjoituksia, joita löytyy tapahtuman facebook-sivulta

maanantai 31. elokuuta 2015

Vanha Porvoo ja Haikon Kartano

Vietimme mieheni kanssa miniloman Porvoossa. Yövyimme Haikon Kartanohotellissa. Upea paikka! Olimme samassa paikassa viime vuonnakin, joskin silloin kylpylähotellin puolella. Postauksen tuosta lomasesta voit lukea täältä. Vuosi sitten jo ajattelimme, että mitä jos vielä yöpyisimme joskus siellä kartanohotellin puolella. Nyt sitten toteutimme tuon ajatuksemme. 

Kartanohotellin asukkaana vierailuun saa pientä luksusta. Huone tietysti oli upea kattokruunuineen. 




Tulopäivänämme ehdimme vielä iltasella Porvoon Ostosten Yö -tapahtumaan vanhaan Porvooseen. Porvoon putiikkeja emme niinkään kierrelleet, hieman kiertelimme vanhassa Porvoossa ja haistelimme tunnelmaa. Porukkaa olikin mukavasti liikkeellä. Vanha Porvoo on upea paikka! 





Reissumme pääsyy oli jälleen Loviisan Wanhat Talot -tapahtuma, mutta siitä postaan vielä erikseen. 
Haikossa olikin sitten Ferrareiden kokoontumisajot samaan aikaan vierailumme kanssa. Täytyy sanoa, että nämä autot keräsivät kovasti huomiota. Kuvia ottivat monet muutkin kuin me...kävi siellä minihameisia naisiakin auton vieressä poseeraamassa (minä en kuulunut heihin ;-)). 


Vielä tuosta kartanoyöpyjien luksuksesta. Aamiainen on kartanon vieraille katettu omaan saliin. Pöytä on katettu valmiiksi, ja aamiaiseen kuuluu kuohujuoma. Kahvi ja tee tarjoillaan suoraan pöytään, ja kartanon vieraille on aamiaisjälkkärinä tarjolla myös hedelmiä, marjoja ja  Brunbergin suukkoja. Pieniä juttuja, joista tulee hyvä mieli. 


Ehdottomasti suosittelen tutustumaan Porvooseen ja Haikon Kartanoon. Haikon Kartanon ympäristö on muuten myös upea, joten aikaa kannattaa varata myös siellä kulkemiseen. 

Kotona palattiinkin sitten normaaliin päiväjärjestykseen heti reissun jälkeen, ruohon leikkuuta ja pyykin pesua :). 

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Touhukas viikonloppu

Takana mukava viikonloppu. 
Eilisen päivän huhkimme kesäpaikassamme. Melkein pari viikkoa vierähti edellisen käynnin jälkeen, ja sen kyllä huomasi. Ruohonleikkuuta, raivaushommia...luonnolle ei tahdo pärjätä. Jonkun verran on kesän aikana tehty raivaushommia, ja kieltämättä pihan ympärystä näyttää hieman erilaiselta kuin viime kesänä. 
Tällä reissulla poimin myös viinimarjoja, tosin linnut olivat ehtineet ennen minua. Eipä noita marjoja montaa litraa tullut, mutta kaikki se on kotiin päin :). Mieheni isä on istuttanut 12-vuotiaana marjapensaita talon kulmalle, ja niitä pensaita nyt sitten poimin tyhjäksi. 


Nyt viime päivinä on ollut mukavasti hellettä. Meidän hirsimökkimme oli kuitenkin ihanan viileä sisältä. Siellä oli hyvä käydä huokaisemassa hommailun välillä. 


Sisälläkin oli toki tekemistä, ruuanlaittoa ja tiskaushommia. Käsin tiskaaminen on mukavaa, kun sitä tekee harvakseltaan :). 


Vanha mutta toimiva, Srömbergin liesi. 


Kuivauskaapissa kuivumassa Arabian Kartanosarjan kahvikuppeja.



Tällä reissulla poikamme naulasi huussin käsienpesupaikalle pyyhekoukun, jotta käsien kuivaaminen onnistuu aiempaa paremmin. 



Ruohonleikkuun ja raivauksen tulokset  näkyvät taas hetken kammarin ikkunasta. 


Lämmintä luvattu vielä pariksi päiväksi, nautitaan nyt ehkä viimeisistä kesäpäivistä!