lauantai 31. tammikuuta 2015

Hiihtämässä

Hiihtokausi viimein avattu. Tällä kertaa tyttären kanssa. Pojankin olisin ottanut mukaan, mutta valitettavasti hän sairastui joten meille tulikin ihan tyttöjen reissu. Mieheni oli pelireissulla valmennushommissa, joten häntäkään emme saaneet mukaan. 

Kuopuksemme täyttää tänä vuonna 10, ja sen kyllä huomaa -esimurkkua on ilmassa. Kotona otamme yhteen päivittäin, milloin mistäkin pikkuasiasta. Kyllä, ovet paukkuu ja huutoa kuuluu...
Hiihtolenkillä tästä ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Voi että meillä oli mukavaa! Rauhallista hiihtoa, varmaan puolitoista tuntia, ja koko ajan jutellen. Tyttäreni totesikin: "Kotona me aina tapellaan, mutta nyt hiihtämässä ei. Johtuu varmaan ulkoilmasta". 
Niinpä. Tämän kun muistaisi niinä parina arki-iltanakin, jolloin aikaa olisi yhteiselle hiihtolenkille. Taatusti paljon parempaa tekemistä kuin ruudun -jonkun niistä lukuisista- tuijottaminen! 

Viime talvena hiihtämiset jäi yhteen kertaan, mutta josko tuota taas tänä talvena pääsisi kunnolla suksimaan, nyt kun kerran on taas aloitettu. Taas muistin sen, että hiihtäminen on tosi mukavaa! Toinen mieluisa liikunnan muoto on ollut iän kaiken uiminen. Kesällä uimme läheisellä uimamontulla, ja hiihtolenkkikin kulkee "meidän" uimarannan vierestä. Joten hiihtolenkillä muistelimme myös kesän uimareissuja (joita oli paljon). Kotoa ladun varteen on noin puoli kilometriä, joten tämänkin harrastuksen pariin on helppo päästä. Tässä mielessä kotimme sijainti on varsin ihanteellinen- talvella lyhyt matka hiihtoladulle ja pulkkamäkeen, kesällä taas lyhyt matka uimaan :) . Tuo uimarannalta napattu kylttikuva on kovin rakeinen, oli jo aika hämärää ja kuvan otin kännykällä vähän kaukaa. 



Joten oikeastaan ihan hyvä, että lunta taas luvattu lisää...se tietää sitä että hiihtokelejä riittää :). 


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pikkujoulut

Viime viikonloppuna vietin myös pikkujouluja, käsityökavereiden seurassa. Tällä porukalla pistämme pystyyn myyjäiset pari kertaa vuodessa, ja nyt ensimmäistä kertaa keksimme pitää pikkujoulut. Idea keksitiin joulumyyjäisten yhteydessä, joten suosioilla sovimme että pikkujouluilemme heti alkuvuodesta :). 

Lahjojakin annettin. Kriteerinä oli, että lahjan pitää olla itse tehtyä, eikä se saa olla mitään myyjäispöydästä. Itse innostuin joulun alla värkkäilemään serveteillä koristeltuja kynttilöitä, joten nyt tein vähän keväisempiä versioita lahjaksi. 


Lahjat arvottiin, ja itse sain lahjaksi säilykepurkista tehdyn kukkaruukun. Valitettavasti en siinä ollutta kukka-asetelmaa muistanut kuvata, mutta ko. ruukku on jo uusiokäytössä, tulppaanimaljakkona :). Ihanan keväinen perhosmaljakko! Tälle purkille löytyy varmasti monenlaista käyttöä, esim. kynäpurkkina tämä olisi myös mukava. Näitähän voisi itsekin alkaa askarrella :). Eli taas yksi idea monien toteuttamista odottavien joukkoon....


Mukavaa  viikkoa kaikille! 

lauantai 24. tammikuuta 2015

Ystävätapaaminen

Viikko sitten oli säpinää. Sain vieraakseni kaksi lapsuudenystävää lapsineen. Siinä meitä oli, kolme äitiä ja yhdeksän lasta. Nuorimmaisetkin jo pian 4-vuotiaita, lapsista vanhimmat 11-vuotiaita. Ja me äidit, samaa vuosikertaa kaikki. 

Aika meni vilauksessa. Toki tällaisen porukan ylläpito vaatii jonkin verran hommia, mutta onneksi olin tehnyt osan ruuasta jo etukäteen niin ruokahuolto pelasi sujuvasti. Tiskikone oli kovalla käytöllä, se kun ladattiin täyteen joka ruokailun jälkeen. Ja nyt jälkeen päin on pyörinyt pyykkikone -lakanapyykkiä riittää. 

Keli oli vähän märänlainen, joten ulkoilun jälkeen kuivattavaa vaatetta riitti.



Tapaamisen yhteydessä juhlistimme myös toisen ystäväni ammattiin valmistumista, joten herkuttelukin oli paikallaan. Tosin herkuttelua on luvassa joka kerta, kun tapaamme :). 
Tällä kertaa tein meille mariannerahkakakkua (ohje löytyy täältä). Oli muuten hyvää! Pohjan tein kaurakekseistä, ja kakun "kuorrutteen" tein niin, että sulatin liivatteet osaan mansikkasurvosta (en siis käyttänyt erikseen mitään mehua). Hyvin onnistui, maku oli raikas ja täyteläinen. 
Lisäksi pakkasesta otin mehevää vanilja-suklaakakkua, jonka ohje löytyy täältä. Kakun päälle oli sulatettu vielä suklaata, joten se oli todella suklaista. Ja teki hyvin kauppansa. 
Tapana on, että lasten mentyä nukkumaan me äidit vielä herkuttelemme lisää...ja herkutteluun kuuluu perinteisesti Aino-jäätelö. Joten viime viikonloppu vierähti hyvän seuran, hyvän ruuan ja herkuttelun merkeissä :) .



Lapset viihtyivät hyvin keskenään, eli kaikilla oli mukavaa. Viimeksi tapasimme tällä porukalla kesällä, tässä kesästä pieni muistelukuva:


Tällä porukalla olemme kokoontuneet jo useamman vuoden ajan, mitä nyt lapsiluku on välillä kasvanut. Koska meillä kaikilla on kuitenkin oma elämä ja omat aikataulut, tapaamiset ovat onnistuneet vain 2-3 kertaa vuodessa. Useamminkin olisi mukava nähdä - nyt yksi lapsista oli ollutkin sitä mieltä, että tavata pitäisi jokaisena vuodenaikana :). Vuoden lopulla meillä oli kova yritys pitää yhteiset pikkujoulut, mutta niinhän siinä kävi että aikataulumme menivät ristiin,joten tapaaminen siirtyi tähän alkuvuoteen. Mutta aina kun nähdään, tuntuu ettei mitään pitkää eroa olisi ollutkaan -lapset aloittavat omat touhunsa ja meillä jutut jatkuvat siitä, mihin ne ovat viimeksi jääneet. Ajan kulumisen huomaa oikeastaan vain siitä, että lapset -varsinkin ne pienimmät- ovat kasvaneet kovasti. 

Vaikka vierailusta on jo viikko aikaa, ystävien tekemässä lumilyhdyssä voi vieläkin polttaa kynttilää.  Kiitos kun kävitte!






maanantai 12. tammikuuta 2015

Kyllin hyvä maanantai

Maanantai. 
Pääsen töistä ensimmäisen kerran tälle vuodelle päivänvalon aikaan. 
Lapset ovat jo kotiutuneet, ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan koulukuulumisista. 
No ei, vaan...otamme yhteen tyttäreni kanssa siitä, pitääkö uimahalliin mennessä laittaa toppahousut jalkaan vai ei. Lämpömittari näyttää ulkona -20, ei vaihtoehtoja. Ovet paukkuu. 
Loihdin perheeleni ateriaa (ranskalaisia ja makkaraa). 
Ruuanlaiton lomassa siivoan keittiön (kyllä, olisin voinut tehdä sen jo eilen illalla....). 
Tällä kertaa ruoka onnistui hyvin (emme syöneet palaneita ranskalaisia). 
Ruuan jälkeen kasailen lasten sukelluskamppeita ja omia uintikamppeita valmiiksi. 
Kyllä, tämänkin olisin voinut tehdä jo eilen valmiiksi. 
Ja tiedän kyllä, että lapseni voisivat tehdä tämän jo itse...
Uimahalliin ehdimme ajoissa. 
Uinti ei kulje totuttuun tapaan, mutta eipä ihmeitä voi odottaakaan sairastelun jäljiltä. 
Kyllä täältä taas noustaan!
Houkuttelen tytärtäni hieman tavallista aikaisemmin saunan puolelle, pojan vielä ollessa omissa harjoituksissaan. Harrastan lahjontaa, lupaan ostaa jotain uimahallin kioskista. Lahjukset toimivat. 
Sama tietysti pitää luvata pojallekin, kun uimasta tulee. 
Kotiin kaupan kautta, ihan pikaisesti. Kuinka ollakaan, hellyn (taas) lasten suostuttelujen alla ja ostan heille vielä lisää namia. Tunnen tästä hieman huonoa omatuntuoa. 
Iltapalaksi kaupan paistopisteen poistotuotteita, patonkia ja karjalanpiirakkaa, nam! 
Ennen sitä toki pieni yhteenotto tyttäreni kanssa, tällä kertaa ihan turhaan. 
Jostain syystä suustani pääsee välillä sammakoita, kotioloissa onneksi enimmäkseen! 
Iltapalan aikana huomaan, että lämmittääkin olisi voinut...joten sytytän vielä tulet takkaan puoli kymmenen aikaan illalla. Se tietää sitä, että nukkumaan en pääse kovin aikaisin. 
Tulien sammumista odotellessa siivoan keittiön, tyhjennän uimakassit (kyllä, tämänkin lapset voisivat tehdä...) ja teen huomisen evässalaatin valmiiksi. 
Bloginkin ehdin päivittää maanantain puolella. 
Ei hullumpi päivä :). 


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Uudistunut ulkoasu :)

Kuten huomaatte, päivitin vähän blogini ulkonäköä. Katsotaan nyt, mihin se tästä muokkautuu. Yksi ajatus olisi, että tuo ylhäällä oleva kuva voisi vähän vaihtua vuodenaikojen mukaan -mutta katsotaan nyt. Yleensähän blogien ulkoasu pysyy suht samana vuodesta toiseen, mutta näin uudelle blogille sallittakoon pienet kokeilut ja mielensä muuttamiset. Joten nyt tehty muutos tuskin jää viimeiseksi. Niin, ja kuvassahan pilkistelee kotimme, lumisen mäntymetsän takaa :). Mobiililaitteen käyttäjille tuo yläkuva ei näy, joten tässä vielä kuva tekstiin laitettuna (ja vähän muokattuna):



Tuo kuva on otettu alkuviikosta, kun pakkaset paukkuivat. Ihan kännykällä otettu, niin kuin kaikki muutkin kuvat (minkä ehkä tarkkasilmäisimmät laadusta huomaavat). Pakkaspäivien tunnelmaa alkuviikolta vielä tähän lisää: 

Lasten kanssa pulkkamäessä. Mäki muuten on ihan kotimme lähellä, kätevää :). 

Mäkipaikalta löytyy myös laavu, ja hyvä nuotiopaikka. Puitakin löytyy! 

Kotitietä, se "epävirallinen" tie. 

Pakkaspäivien näkymää -savu nousee usein piipusta :).


Mukavaa alkuviikkoa! 


Totuus vai osatotuus?

Blogimaailmaa seuratessa sitä aina välillä miettii, millaisia välähdyksiä blogeja kirjoittavat elämästään tarjoavat. Loppujen lopuksi postaukset antavat aika kapean kuvan elämästä. Blogeja on myös kovin erilaisia, eri teemoihin ja aiheisiin painottuneita. Tällöin blogit tietysti tarjoilevat lähinnä teemaansa sopivia postauksia. Tarjolla on sisustusta, muotia, käsitöitä, urheilua, hyvinvointia, yhteiskunnallisten asioiden pohtimista ja paljon muuta. 

Oma blogini lähti liikkeelle ajatuksesta, että tavallinen arki on parasta, ja että arkea pitäisi osata arvostaa. Siihen arkeen kuuluvat tietysti monenlaiset vastoinkäymiset; välillä sairastetaan, myöhästytään töistä, ollaan väsyneitä ja koti on kaaoksen vallassa. Toki nämä vastoinkäymiset ja hankaluudet aina turhauttavat ja ärsyttävät, mutta siltikin se minusta kuuluu siihen tavalliseen arkeen. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että joskus minäkin sorrun valittamiseen, mutta pääsääntöisesti yritän aina muistaa myös ne asiat, mitkä ovat hyvin. Ja niitä on paljon! 

Eilisestä voisin kirjoittaa kaksi hyvinkin erilaista postausta. Otetaan ensin se positiivinen (ja hieman vääristynyt) näkökulma. 

Leipomispäivä! 
Pakkanen kiristynyt ja lumisade vähentynyt. Leivinuunin lämmitystä ja lämmön hyödyntämistä. Kunnolla kun lämmittää, niin pääsee herkuttelemaan vastapaistetulla rieskalla :). Ohjeen mukaan nämä ohrarieskat pitäisi leipoa piimään, mutta piimän puutteessa tein rieskat tällä kertaa veteen. Ja kyllä, näin tuli ainakin omaan makuun parempaa rieskaa. Puoli litraa vetta, 7 desiä ohrajauhoja, 3 desiä vehnäjauhoja ja suolaa 1-2 teelusikallista (laitoin 2 tl, mieheni mielestä suolaa olisi voinut olla vielä enemmän).  Helppoa kuin mikä. Taikina on tosi löysää (varsinkin veteen tehtynä), joten rieskat muotoillaan jauhoitetuin sormin -ja siltikin taikinaa tahtoo tarttua käsiin. Tällä kertaa kyllä jauhoja holahti vähän liikaa taputteluvaiheessa ("fiksuna" kun ripottelin niitä jauhoja myös rieskojen (taikinaläjien) päälle vähän reilummalla kädellä ennen muotoilua) joten rieskat maistuivat osin hieman liian jauhoiselta (kun sitä jauhoa oli siis siinä rieskan päällä, enkä saanut sitä rapsuteltua paistamisen jälkeen kunnolla pois). Hyvää oli silti! Lämmin rieska ja voita päälle -voiko parempaa ollakaan :). 




Esikoinen toivoi ruuaksi hampurilaista, joten leivoin sitten sämpylöitä ja paistoin pihvejä samaisen leivinuunin lämmössä. Hyvää oli tämäkin, ja taatusti terveellisempää kuin pikaruokalasta. Ja itsetehtyä :).




Sitten se kolikon kääntöpuoli. Oikeasti nukuin eilen liian pitkään, ja koko aamupäivä meni ihan sängyssä makoillessa ja netissä surffatessa. Todella järkevää...varsinkin kun tekemistä olisi ollut. Mikä "parasta", laiskana äitinä en rajoittanut lasteni ruutuaikaa lainkaan, ja saldona oli liian monta tuntia nörttäilyä, sekä lapsilla että äidillä. Että tämmöinen kasvattaja tällä(kin) kertaa :/ .

Taloa oli pakko lämmittää, joten leivinuuniin sentään laitoin tulet. Koko päivän oli tosi laiska olo, mutta ihmeen kaupalla sain itsestäni sen verran irti, että paistoin uunin lämmössä rieskaa. Ja koska poika toivoi hampurilaisia, paistoin vielä sämpylät ja pihvitkin. Sentään jotain sain tänään tehtyä. 

Lisäys sunnuntai-aamulta: kettiö vielä siivoamatta, taikinakuppeja vielä tiskipöydällä ja kyllä niitä astioitakin löytyy tuosta ruokapöydältä. Ihan hyvin mahtui aamupalaa syömään, kun vähän siirsi eilisiä astioita pöydän reunalle. Tosi laiska meininki siis eiliseltä. Pientä ryhtiliikettä yritän tähän päivään :). 

Miten erilainen kuva päivästäni olisi teille jäänytkään, jos olisin jättänyt tuon lopun pois. Oikeasti siis olen ollut tosi laiska, vaikka alunperin ajattelin tehdä yhtä jos toista. Joten omasta mielestäni eilinen päivä meni  ihan hukkaan -paremminkin aikaansa olisi voinut käyttää. 
Paljoa ei tarvi eilisestä tsempata että on jo parempi päivä :).