lauantai 31. tammikuuta 2015

Hiihtämässä

Hiihtokausi viimein avattu. Tällä kertaa tyttären kanssa. Pojankin olisin ottanut mukaan, mutta valitettavasti hän sairastui joten meille tulikin ihan tyttöjen reissu. Mieheni oli pelireissulla valmennushommissa, joten häntäkään emme saaneet mukaan. 

Kuopuksemme täyttää tänä vuonna 10, ja sen kyllä huomaa -esimurkkua on ilmassa. Kotona otamme yhteen päivittäin, milloin mistäkin pikkuasiasta. Kyllä, ovet paukkuu ja huutoa kuuluu...
Hiihtolenkillä tästä ei kuitenkaan ollut tietoakaan. Voi että meillä oli mukavaa! Rauhallista hiihtoa, varmaan puolitoista tuntia, ja koko ajan jutellen. Tyttäreni totesikin: "Kotona me aina tapellaan, mutta nyt hiihtämässä ei. Johtuu varmaan ulkoilmasta". 
Niinpä. Tämän kun muistaisi niinä parina arki-iltanakin, jolloin aikaa olisi yhteiselle hiihtolenkille. Taatusti paljon parempaa tekemistä kuin ruudun -jonkun niistä lukuisista- tuijottaminen! 

Viime talvena hiihtämiset jäi yhteen kertaan, mutta josko tuota taas tänä talvena pääsisi kunnolla suksimaan, nyt kun kerran on taas aloitettu. Taas muistin sen, että hiihtäminen on tosi mukavaa! Toinen mieluisa liikunnan muoto on ollut iän kaiken uiminen. Kesällä uimme läheisellä uimamontulla, ja hiihtolenkkikin kulkee "meidän" uimarannan vierestä. Joten hiihtolenkillä muistelimme myös kesän uimareissuja (joita oli paljon). Kotoa ladun varteen on noin puoli kilometriä, joten tämänkin harrastuksen pariin on helppo päästä. Tässä mielessä kotimme sijainti on varsin ihanteellinen- talvella lyhyt matka hiihtoladulle ja pulkkamäkeen, kesällä taas lyhyt matka uimaan :) . Tuo uimarannalta napattu kylttikuva on kovin rakeinen, oli jo aika hämärää ja kuvan otin kännykällä vähän kaukaa. 



Joten oikeastaan ihan hyvä, että lunta taas luvattu lisää...se tietää sitä että hiihtokelejä riittää :). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti