lauantai 24. tammikuuta 2015

Ystävätapaaminen

Viikko sitten oli säpinää. Sain vieraakseni kaksi lapsuudenystävää lapsineen. Siinä meitä oli, kolme äitiä ja yhdeksän lasta. Nuorimmaisetkin jo pian 4-vuotiaita, lapsista vanhimmat 11-vuotiaita. Ja me äidit, samaa vuosikertaa kaikki. 

Aika meni vilauksessa. Toki tällaisen porukan ylläpito vaatii jonkin verran hommia, mutta onneksi olin tehnyt osan ruuasta jo etukäteen niin ruokahuolto pelasi sujuvasti. Tiskikone oli kovalla käytöllä, se kun ladattiin täyteen joka ruokailun jälkeen. Ja nyt jälkeen päin on pyörinyt pyykkikone -lakanapyykkiä riittää. 

Keli oli vähän märänlainen, joten ulkoilun jälkeen kuivattavaa vaatetta riitti.



Tapaamisen yhteydessä juhlistimme myös toisen ystäväni ammattiin valmistumista, joten herkuttelukin oli paikallaan. Tosin herkuttelua on luvassa joka kerta, kun tapaamme :). 
Tällä kertaa tein meille mariannerahkakakkua (ohje löytyy täältä). Oli muuten hyvää! Pohjan tein kaurakekseistä, ja kakun "kuorrutteen" tein niin, että sulatin liivatteet osaan mansikkasurvosta (en siis käyttänyt erikseen mitään mehua). Hyvin onnistui, maku oli raikas ja täyteläinen. 
Lisäksi pakkasesta otin mehevää vanilja-suklaakakkua, jonka ohje löytyy täältä. Kakun päälle oli sulatettu vielä suklaata, joten se oli todella suklaista. Ja teki hyvin kauppansa. 
Tapana on, että lasten mentyä nukkumaan me äidit vielä herkuttelemme lisää...ja herkutteluun kuuluu perinteisesti Aino-jäätelö. Joten viime viikonloppu vierähti hyvän seuran, hyvän ruuan ja herkuttelun merkeissä :) .



Lapset viihtyivät hyvin keskenään, eli kaikilla oli mukavaa. Viimeksi tapasimme tällä porukalla kesällä, tässä kesästä pieni muistelukuva:


Tällä porukalla olemme kokoontuneet jo useamman vuoden ajan, mitä nyt lapsiluku on välillä kasvanut. Koska meillä kaikilla on kuitenkin oma elämä ja omat aikataulut, tapaamiset ovat onnistuneet vain 2-3 kertaa vuodessa. Useamminkin olisi mukava nähdä - nyt yksi lapsista oli ollutkin sitä mieltä, että tavata pitäisi jokaisena vuodenaikana :). Vuoden lopulla meillä oli kova yritys pitää yhteiset pikkujoulut, mutta niinhän siinä kävi että aikataulumme menivät ristiin,joten tapaaminen siirtyi tähän alkuvuoteen. Mutta aina kun nähdään, tuntuu ettei mitään pitkää eroa olisi ollutkaan -lapset aloittavat omat touhunsa ja meillä jutut jatkuvat siitä, mihin ne ovat viimeksi jääneet. Ajan kulumisen huomaa oikeastaan vain siitä, että lapset -varsinkin ne pienimmät- ovat kasvaneet kovasti. 

Vaikka vierailusta on jo viikko aikaa, ystävien tekemässä lumilyhdyssä voi vieläkin polttaa kynttilää.  Kiitos kun kävitte!






2 kommenttia: