sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Viikonlopputouhuja


Viikonloppuun on mahtunut monenlaista. 
Koululaisten hiihto- ja ulkoilupäivää. Lumitilanne oli melko kehno, joten vain puolet koululaisista pääsi hiihtämään...minilenkki koulun pihassa numerolaput päällä, aikaakin otettiin. Palkinnoksi mitalit ja karkkipussit. Isommat kävivät lumikenkäilemässä, heillä taisi olla ihan kunnon lenkki. Palkinnoksi heillekin lauantaipussit. 



Illalla tartuin pitkästä aikaa keskeneräiseen neuleeseen. Neuloinkin sitten siihen malliin, että aamulla tiesin neuloneeni -ei passaisi pitää kovin pitkiä taukoja! 



Neulontahommissa oli välillä kaverina meidän Mirri-kissa. 



Sunnuntai menikin sitten enempi työn touhussa. Kokeisiin kuulustelua ja töiden tekemistä. Pyykkivuoren valloitusta ja sen sellaista. 
Jäi niitä hommia vielä viikollekin :).


perjantai 20. helmikuuta 2015

Kodin"hoito"huone

Onko teillä kotona paikkoja, jonne tavara kasautuu? Paikkoja, jotka siivotaan viimeisenä? Jos ehditään/ jaksetaan? 

Meillä on. Oikeastaan niitä on kaksi. Kodinhoitohuone ja työhuone (syvä huokaus). Usein rojua kertyy myös tuulikaappiin. Ja tiskipöydälle...ja..

Otos elävästä elämästä alkuvuodelta. Läjät sittemmin vaihtuneet useampia kertoja. 


Meillä usein moni muu tekeminen menee siivouksen edelle. Vaikka toisaalta, sitten kun saa siivottua, sekin on mukavaa. Siivouksesta ei kuitenkaan kannata ottaa stressiä (tämä toteamus lähinnä tässä itseäni varten). Onnekseni en ole ainut, jonka huusholli on vähän niin ja näin. Aika kivalta tuntui lukea artikkeli missä kodinhoito oli suunnilleen samoissa kantimissa kuin meilläkin.

Sinänsä huvittavaa, että yksi niistä meidän talon ongelmapaikoista on juuri kodinHOITOhuone. Tai no, voi kai senkin kodinhoidoksi laskea, jos pyykkivuoret (ja muitakin vuoria) voi piilottaa sinne kodinhoitohuoneeseen. Tai jos ei voi piilottaa, niin ainakin sen kodinhoitohuoneen oven voi laittaa kiinni, niin niitä epämääräisiä läjiä ei tarvitse katsella muissa tiloissa (tai ainakin niitä läjiä on vähemmän). 

Osaksi epämääräisiä läjiä kertyy sen vuoksi, että tavaraa on paljon (=liikaa). Meillä kierrätetään tavaraa kiitettävästi, mutta siitä huolimatta tavaramäärä ei vähene (ehkäpä päinvastoin). Eli käytöstä poistuneet lelut/ vaatteet/ muut tavarat laitetaan kyllä kiertoon mutta...tilalle tulee hankittua aina uutta, tai sitä käytettyä. Kirpputorihankintoja tulee tehtyä aika helposti, joskin siinä(kin) olen yrittänyt nostaa hankintarimaa korkeammalle.

Tavaroille ei myöskään aina oikein löydy sitä oikeaa paikkaa. Tai ongelma on se, että niitä oikeita paikkoja on useampia, ja sitten tavaroita on siellä täällä. Lisäksi tunnustan hamstraavani käsityötarvikkeita, vaikken juurikaan ehdi käsitöitä tekemään. Samasta syystä säilytän myös tavaroita, joista ajattelen tuunaavani tai askartelevani jotakin... joten säilytystilat pursuilevat. Eli periaatteessa, kaapeissa on osittain ihan turhaa tavaraa. Tai turhia ne ovat ainakin siinä tapauksessa, etten ehdi niistä mitään askartelemaan tai tekemään.

Asiaan on kaksi ratkaisua. Joko järjestää aikaa käsitöille ja askartelulle. Tai sitten siivota ne kaapit ja reilusti pistää tavaraa kierrätykseen. Mutta sen sijaan...surffailen netissä ja saan lisää käsityö- ja askarteluidoita.
Toivoton tapaus?

Ehkäpä lähden tästä sinne kodinhoitohuoneeseen...tai kaivan jonkun käsityön esille :).
Rentoa viikonloppua!


Ps. Ajoittain kodinhoitohuoneemme on myös ihan siisti -ainakin hetken aikaa!




tiistai 17. helmikuuta 2015

Puhelinriippuvuutta

Voihan vesipullo ja kohellus! 
Yksi viaton juomapullo saa yllättävän suurta vahinkoa aikaiseksi. Työlaukku kuivumassa.
Työpuhelin kuivumassa.
Oma puhelin kuivumassa. 
Kalenteri ja muistivihko sentään pelastuivat. 

Sitä huomaa olevansa kovin avuton ja ihan kynsille lyöty, kun puhelinta ei ole. Onneksi tyttären ensimmäinen puhelin oli vielä tallessa, vanha Nokialainen. Saa toimia työpuhelimen korvikkeena, jos oikea puhelin ei toimi. Tai oli siellä vielä minunkin vanha Nokialainen...pitää nyt katsoa kumman ottaa väliaikaiseen käyttöön jos tarve tulee. 
Pitikin koheltaa juuri, kun iltapäivä oli varattu töissä puheluille. Aika meni epätoivoiseen puhelimella räpeltämiseen...omakin luuri juonitteli, vaikkei se  edes näyttänyt kastuvan. Jotain häiriötilaa siihen taisi pukata, herjasi että kuulokkeet on päällä (vaikkei kuulokkeita ollut lähimaillakaan). Eihän siinä äänet sitten kuuluneet...sammuikin itsekseen välillä. 
Tuolla ne nyt kuivuu, hieman lämpimän takan reunalla.
Toivossa eletään, että oma luuri suostuisi toimimaan normaalisti. 

Eihän tässä ilman puhelinta osaa olla!
Heti herää huoli; entä jos jotain sattuu, puhelinta ei ole, miten minut nyt saa kiinni? 
Autoilu ilman puhelinta -ei mikään mukava ajatus. 
Kun aina on saavutettavissa, on myös avun saaminen lähellä -puhelinsoiton päässä. Siksipä varmaan pieni turvattomuus hiipii mieleen kun puhelinta ei ole, tai kun sen toimintaan ei voi luottaa.
Ja onhan siitä muutakin hyötyä...voi tarkistaa ajoreitit, lukea uutiset, tarkistaa kaupan tai kahvilan aukioloaikaa ja vaikka mitä.

Elämä ilman kännykää -aika outoa se olisi! 
Vaikka ihan tuoreessa muistissa sekin on, kännykätön elämä. 
Eihän meillä mitään hätää ollut silloinkaan. 
Ensimmäisen kännykän muistan hankkineeni joskus vuonna -96. Aika pian piti hankkia uusi, kun eihän sillä ensimmäisellä hankinnalla pystynyt tekstiviestejä lähettämään -niiden kulta-aika alkoi ensimmäisen kännykän hankinnan jälkeen. 
Silloin ei pystynyt kuvittelemaankaan mitään facebookkeja, twiittejä ja whatsap-viestejä. 
Aika paljon on muuttunut. 
Elämä ilman kännykkää -se taitaisi omista lapsistamme olla kovin vanhanaikaista ja suorastaan kummallista. 

Kyllä minäkin sen toimivan kännykkäni pian haluan :). 
Vaikka oikeasti...eihän sitä mistään jää paitsi jos puhelin olisi välillä kiinni. 
Tai entäpä jos välillä laitaisi nettiyhteyden poikki, ja kokeilisi sitä vanhanaikaista kännykkäelämää?
Jäisikö enemmän aikaa johonkin muuhun?

Käytöstä poistettuja kännyköitä. Vanhimmat viety jo kierrätykseen...nämä muutaman vuoden takaa. Kovasti käytettyjä, sormenjäljistä päätellen :). 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Tuliaisia lapsille -vai itselle?

Viime viikonlopun reissulta piti tuoda tietysti lapsille tuliaisia. Siinäpä olikin miettimistä, mitä olisi vienyt. Leluaika alkaa olla jo vähän taakse jäänyttä elämää (onneksi, helpottaa sitä tavaran määrää kotona...), mitään ilmanaikuista tilpehööriäkään en halunnut viedä. Lopulta päädyin ihan käyttötavaroihin. 

Pojalle ostin hauskan mukin. Kun siihen kaataa kuumaa juomaa, kupin reunassa oleva bensamittari muuttuu punaiseksi, sen verran mitä kuumaa juomaa kaadetaan. Ainut ongelma on, ettei poika pidä kuumista juomista (ainakaan vielä). Joten toistaiseksi kuppi on meidän aikuisten käytössä. Konetiskiä kuppi ei kestä, saa nähdä kauanko sen muistan...



Tytölle löysin aivan ihana teesetin. AmandaB:n pinottava muki ja kannu. Tätä kyllä tyttäreni käyttää, joskaan ei kovin ahkerasti. Teen juontia on jo harjoiteltu, ennen tätä tuliaistakin. Mutta onhan tämä kätevä, ihan omaan käyttöönkin...yhdestä kannullisesta saa pari kupillista teetä.
 Minusta tuo kannusetti on tosi suloinen (ja siksi sen varmaan ostinkin). 



Molemmat ostokset Kalajoen HalpaHallista. 
Aika ovelaa, tuliaisia joita voi itsekin käyttää :). 

lauantai 14. helmikuuta 2015

Näkökulmia

Millaisten silmälasien läpi sinä katselet maailmaa? 
Miten asennoidut arjen tavallisiin vastoinkäymisiin?
Löydätkö päivistäsi hyviä hetkiä, vai onko kaikki aina hankalaa? 

Jokaisesta päivästä on helppo löytää niin hyviä kuin huonojakin asioita. On päiviä, jolloin mitään ei saa aikaiseksi, kaikki hommat ovat rästissä ja pyykkivuoret kaatuu kaapista päälle. Tällaisisskin päivissä voi olla niitä mukavia hetkiä. Sellaisia, jotka saavat hymyn huulille. Hetket voivat olla tosi pieniäkin: lempikappale radiosta, auringonpaiste, linnun laulun kuuleminen. Puhelinsoitto ystävältä, hyvä tv-ohjelma tai hetki hyvän kirjan parissa. 
Mutta huomaammeko nuo pienet ilon aiheet? 

Tähän viikkoon on mahtunut monta ilon aihetta. 
Poikani opetti minulle uimahallissa delfiiniuintia. Minä opin sen! No, en ihan täydellisesti, selkä kuulemma oli liian jäykkänä, mutta lähtötilanteeseen verrattuna erinomainen suoritus. Olin iloinen sekä omasta uudesta taidostani, että poikani opettamiskyvystä :). 
Sitkeästi yritellyt flunssa antoi sittenkin periksi. En sairastunutkaan sen enempää!
Ihan huippumukava tanssitunti. Ensi yritykset house dancen saralla. Ja se mukava olotila tanssitunnin jälkeen...
Kauniit auringonnousut töihin lähtiessä. 



Linnunlaulu töistä lähtiessä. Kevätfiilis! 
Letti-inspiraatio (harjoittelua). 


Töissä saatu yllätyskimppu asiakasperheen äidiltä. 



...siinä pieniä palasia tästä viikosta. 
Millaisia onnen, ilon ja kiitollisuuden hetkiä teidän arjestanne löytyy?

Hyvää Ystävänpäivää!
Ja mukavia arkihetkiä! 

maanantai 9. helmikuuta 2015

Miniloma ystävän kanssa

Miniloma ystävän kanssa Kalajoella. Ystävyys koetuksella, vieläkö osaamme viettää aikaa yhdessä ilman lapsia? Tai osaammeko ylipäätänsä yhdessä lomailla -sitäkään emme olleet tehneet koskaan aikaisemmin, vaikka ystävyysvuosia on takana jo 35! 

Hyvinhän se onnistui. Vajaaseen kahteen vuorokauteen mahtui monenlaista: etukäteen varatut stressiniskahieronnat, aamu-uintia ja kylpylässä lillumista, pientä shoppailua ja kirppislöytöjä, lumikenkäilyä ja hyvää ruokaa. Ja joka välissä rentoa löhöilyä, hyvin nukuttuja öitä ja leppoisaa jutustelua. Hetkeksi hukkaan menneitä tavaroita, suuntavaiston testaamista ja toisesta uusien asioiden löytämistä. 
Ja ennen kaikkea: helppoa yhdessäoloa, arjesta irtaantumista. Viimeisenä päivänä jo pieni koti-ikävä <3.





Ystävyystesti läpäisty! Kiitokset miehillemme, jotka tämän irtioton arjesta mahdollistivat :). Ja pieni varoituksen sananen...voimme lähteä vastaavalle reissulle vielä uudestaankin! 

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Smoothieta aamupalaksi

Meidän perheen aikuisten aamupala on useimmiten smoothie. Teemme sitä aina samalla reseptillä, marjoja vain vaihdellen. Todella herkullista ja täyttävää! Banaania, suklaan makuista proteiinijauhetta ja marjoja. 

Ohje (2 annosta)
Blenderin pohjalle vähän vettä (ei liikaa, ettei smoothiesta tule "litkua")
2 banaania pilkottuna
4 reilua ruokalusikallista suklaanmakuista protkskujauhetta
noin 3 dl pakastemarjoja

Tehokas blenderi sekoittaa kaikki kerralla, heikompitehoisella kannattaa laittaa ensin banaanit + jauhe ja sitten lopuksi lisätä marjat (tarvittaessa kahdessa erässä). Kannattaa sekoittaa kunnolla, jolloin smoothiesta tulee rakenteeltaan ihan pehmeää ja samettista. 

Parhainta smoothieta saa minusta mustikoilla, mutta myös puolukka ja viinimarjat toimivat hyvin. Mansikatkin käyvät, mutta tällöin maku on mielestäni vähän laimea. 
Varmasti mikä tahansa marja kävisi. Banaani makeuttaa smoothieta mukavasti, joten puolukka ja viinimarjatkin käyvät tähän oikein hyvin :). 

Kannattaa kokeilla, tämä on tosi hyvää! Halutessaan smoothien sekaan voi toki lisätä esim. puurohiutaleita, chian siemeniä tms.