torstai 25. kesäkuuta 2015

Kuusenkerkkäsiirappia

Innostuin tässä pari päivää sitten hieman jälkijättöisesti tekemään kuusenkerkkäsiirappia. 
Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka, itse otin omani täältä

Suositushan olisi, että kerkät kerätään alkukesästä, mieluusti juhannukseen mennessä. 
Tämän jälkeen kerkät alkavat tummua ja koveta. 
Itse keräsin kerkkiä parina päivänä juhannuksen aikaan. 
Koska keräsin kerkkiä eri päivinä, keitin myös "kerkkäliemen" kahdessa eri erässä. 
Valmista liemeä säilytin jääkaapissa, ensimmäistä satsia sen pari päivää ja toista yhden päivän. 
Kolmantena päivänä tein itse siirapin. 
Parastahan tietysti olisi, että koko homman tekisi samana päivänä, 
mutta näyttipä se onnistuvan tälläkin tyylillä. 

Itse siirapin keittäminen oli tarkkaa hommaa, varsinkin siinä loppuvaiheessa. 
Siirappia keitin teflonkattilassa, joten pelkoa pohjaan palamisesta ei ollut. 
Loppuvaiheessa sen sijaan siirappi meinasi pariin kertaan kiehua yli, 
joten kovin kauaksi ei kattilan ääreltä kannata lähteä. 
Yhtä aikaa siirapin keittämisen kanssa keittelin lasipurkkeja säilömistä varten. 


Kerkkälientä oli alunperin 1,3 litraa. 
Siirappia siitä tuli kolmen purkillisen verran. 
Keittoaika oli varmaan lähemmäs kaksi tuntia siitä, kun lientä aloin kuumentamaan. Ei mitään pikaista hommaa. Loppuvaiheessa arvoin kovasti, kuinka kauan vielä keitän. 
Ohjeen mukaan siirappipisaran pitäisi pysyä suht kiinteänä, kun sen tiputtaa kylmään veteen. 
Omat pisarani kyllä aika lailla veteen hajosivat, mutta kun siirappi oli hetken lusikassa ja sen jälkeen veteen tiputti, se pysyi kiinteämpänä. Niinpä päädyin sitten purkittamaan aika juoksevaa siirappia. 
Tämä osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi, nyt siirappi on jäähdyttyäänkin mukavan juoksevaa, ja sitä on helppo laittaa esim. jäätelön tai lettujen päälle. Teehenkin tämä antaa mukavan säväyksen. 
Ja on muuten hyvää! 
Ensi vuonna tätä pitää ehdottomasti tehdä enemmän!


Samaan aikaan omien keittopuuhieni kanssa tyttäreni halusi leipoa. 
Keittokirjasta etsittiin reseptiä, mieluusti sellaista johon ainekset löytyisivät kaapista. 
Lopulta päädyimme mokkaruutuihin, tai suklaapalan nimellä ne taisivat kirjassa olla. 
Minä katsoin vähän päältä, tyttö teki itse kaiken. 
Tämäkin oli varsin herkullista!


Nyt sitten pullataikina odottaa, tällä kertaa ajattelin pyytää tuon meidän pullahiiren (= poikani) leipomiskaveriksi :). 

2 kommenttia:

  1. Tuo kuusenkerkkäsiirappi olisi kyllä ehdottomasti kokeilun arvoista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, itsekin tätä nyt ensimmäistä (mutta ei viimeistä) kertaa tein!

      Poista