lauantai 24. lokakuuta 2015

Toivoton tapaus?

Jos ajattelet että olen ahkera ja aikaansaava, älä lue tätä päivitystä :). 
Oikeasti olen nimittäin kaikkea muuta. 
Aika laiska. Tai huono saattamaan asioita loppuun. Eikä se tekemisen aloittaminenkaan kovin helppoa ole. Ja toisinaan se ärsyttää. Suorastaan raivostuttaa. 
Että pitääkin olla tällainen!

Ystäväni facebook-seinällä oli tänään osuva kuva. Siinä luki englanniksi suunnilleen niin, että "lopeta valitus ja tee asialle jotain!". 
Niinpä niin, monta kertaa on yritetty. Ja lopputulos on aina sama. 
Teen ja touhuan, mutta jossain vaiheessa joku homma jää kesken ja...
...siinä keskeytysvaiheessa se saattaa olla monta viikkoa. Tai kuukautta. 
Niin kuin vaikka myytäväksi katselemani lelut. Lahjoitukseen menevät kynttiläkipot. Bookcrossing-juttuihin menossa olevat kirjat. Kuivausrummusta otetut pyykit. 
Listaa voisi jatkaa loputtomiin!

No, tänään on taas yritetty. 
Siivosin pihaa talvikuntoon. Kukkapurkit odottavat vielä pesemistä, saa nähdä saanko pestyä ne ennen kuin talvi tulee, vai ovatko tuossa kodinhoitohuoneen ovensuussa vielä kun lumet sulaa. Sekin on nimittäin täysin realistinen (ja ehkä jopa todennäköinen) vaihtoehto. 
Pieniä syysistutuksia kuitenkin tein, nyt näyttää kuistikin vähän viihtyisämmältä :). 



Vielä pitää kyllä lyhtyjä ulos viritellä, ja eiköhän tuonne pian jo voisi laittaa jotain tunnelmavalojakin...


Innostuin sitten sisälläkin virittelemään kynttilöitä. 
Pidän monenlaisista pöllöjutuista, nämä tuikkukipot olivat heräteostos HalpaHallista. 
Takana näkyvät meidän "säästöpossut"; puhelinkoppipurkki on joskus kirpparilta löydetty, kerrosbussi taas veljeni tuoma tuliainen Lontoosta :). 



Tämä lyhty on tosi mieluinen, sain sen hyviltä työkavereiltani jokunen vuosi sitten. Tästä tulee kauniit varjot :). 


Olohuoneen nurkkaa. Heräteostoksia tässäkin, nuo Partylitet nimittäin :). Tuota pöllöjuttua en voinut vastustaa...ja tuota lumottua metsääkin olen aiemmin ihastellut. Sen sisälle hankin Partyliten pattereilla toimivan, väriä vaihtavan alustan -metsä näyttää tosi hienolta kun väri vaihtuu. 
Lamppu on Pentikin, sekin tosi mieluinen...sain nimittäin käsityöystäviltäni lahjakortin Pentikille kun täytin 40. Sitä korttia olen marinoinut pitkään kun en oikein tiennyt mitä sillä hankkisin. 
Tuo lamppu on ollut meillä vasta vähän aikaa, mutta on tosi mieluinen. Kannatti miettiä, mitä oikeasti haluaa!


Jospa sitä jotain hyödyllistä saisi huomennakin tehtyä. 
Onko teissä lukijoissa yhtä toivottomia tapauksia kuin minä? 


4 kommenttia:

  1. Eiköhän meistä kaikista löydy tuota.. :) Itselläni vaihtelee - välillä saan kovasti aikaan ja yllätän itseni ja toisinaan sitten hommat kyllä roikkuu --- varsinkin jos kyse pyykeistä ja meita asuu tässä vain kolme...huoh.

    VastaaPoista
  2. Voi, voi, tuttua juttua! Ja varsinkin, kun on lapsi ollut tässä mukana. Minulla on sentään tuo puutarhavaja (vanha sauna). Aluksi pesin paljonkin ruukkuja. Nyt on tullut heiteltyä ne vain sinne, arvaa mikä siivo! Keväällä on mukavempi niitä lämpimässä peseskellä. Saadaan me olla ihmisiä, ei robotteja!

    VastaaPoista
  3. Joo, pinoa vain ne kukkaruukut pois silmistä odottamaan kevättä, kyllä ne voi pestä silloinkin. Kivan blogi postauksen sait aikaan :)

    VastaaPoista
  4. Minä :) monta kertaa ne hommat vaan oottaa tekijäänsä....

    VastaaPoista