maanantai 16. marraskuuta 2015

Myötätuntoa ja inhimillisyyttä -Ranskan väreissä tai ilman

Kamerun, Nigeria, Tunisia, Pakistan, Jemen, Somalia, Egypti, Irak, Turkki, Pariisi...
Siinä muutamia poimintoja tämän vuoden tammikuussa tapahtuneista terrori-iskuista. 
13.11.2015 mennessä tänä vuonna on tehty 289 terroristi-iskua (Lähde: Wikipedia). 
Suurin osa iskuista on Euroopan ulkopuolella. 
Ei ihme, jos Ranskan terrori-isku järkyttää, ja saa meidät osoittamaan tukea ja myötätuntoa. 
Onhan terrori-isku tehty paikassa, jossa monet meistä ovat lomailleet. 
Maassa, mikä kuuluu meidän "Eurooppa-perheeseen". 

Miksi sitten emme osoita myötätuntoa ja tukea aina, kun terrori-isku jossain päin maailmaa tapahtuu? 
Terrori-iskuja tapahtuu joka kuukausi, viikottain, välillä melkein päivittäin. Välillä niitä on useitä saman päivän aikana. Rauhallisin kuukausi Wikipedian listauksen perusteella oli tänä vuonna helmikuu; vain kymmenkunta terrori-iskua. Siis keskimäärin joka kolmas päivä. 
Erityisen järkyttäviä iskuja (yli sata kuollutta) oli niin ikän pikalaskulla kymmenen. 

Ihmismieli reagoi sellaisiin tapahtumiin voimakkaammin, mitkä tapahtuvat lähellä. 
Onneksi. Mitä siitäkin tulisi, jos murehtisimme kaikkea? Ei kai sellaista voi kestää?
Valitettavasti olemme myös tottuneet siihen, että jossain päin maailmaa on koko ajan sota, väkivaltaa, terrorismia, köyhyyttä ja nälänhätää. 
Olemme turtuneet. Siihenkin sanoisin ehkä jopa onneksi, koska se turtuminen suojaa myös mieltä. 

Perusturvallisuus järkkyy, kun jotakin kamalaa sattuu lähellä. 
"Tuo olisi voinut tapahtua minulle tai läheiselleni". 
Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, emme me murehdi vaikkapa toisella puolella Suomea sattunutta liikenneonnettomuutta, ellei siihen ole jotain erityistä syytä (esim. onnettomuudessa oli mukana joku tuttava, samaikäinen lapsi kuin itsellä on jne.). Mutta jos samanlainen onnettomuus tapahtuu kotipaikkakunnalla, käymme viemässä onnettomuuspaikalle kynttilän, ja osoitamme eri tavoin myötätuntoa (esim. hiljaiset hetket työpaikoilla/ kouluilla). 

Ei se, että nyt osoittaa myötätuntoa Ranskan tapahtumien johdosta, tarkoita sitä, että väheksyisi muualla terrori-iskuissa menehtyneitä. Tai ettei piittaisi heistä. Minusta nämä mielenilmaisut kohdistuvat kaikkea terrorismia vastaan, tällä kertaa sitä ilmaistaan vaan Ranskan väreissä. 

Vaikka kuinka toivoisin, että kaikki maailman ihmiset saisivat elää hyvän ja turvallisen elämän, en mitenkään pysty siihen omalla toiminnallani vaikuttamaan. 
Täytyy aloittaa läheltä. 
Miten minä voin omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että hyvinvointi lisääntyisi? 
Kotona, työpaikalla, lähipiirissä...
Auttaminen myös eri järjestöjen ja lahjoitusten kautta on helppoa. 

Maailmasta voidaan tehdä parempi, jokainen meistä voi vaikuttaa siihen omalla tavallaan. Ranskan lipun väreissä voi vaikka aloittaa. 
Minusta se kertoo siitä, että toivoa on. 
Emme ole täysin kyynistyneet, ja tunnemme myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan. 

Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja.— Helen Keller

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kahvihetki


Viime postauksissa olen pohtinut aika paljon arkeen ja sen sujuvuuteen liittyviä asioita. 
Välillä arkea piristävät pienet hetket, jotka poikkeavat siitä tavallisesta "puurtamisesta". 
Yksi tällainen hetki oli reilu viikko sitten, kun odottelin käsityöystäviäni kahvittelemaan. 
Leivoinpa ensimmäiset tortutkin, pakastimesta löytyneestä vuoden vanhasta taikinasta :). 



Samalla oli hyvä syy aloittaa joulukarkkikausi....marmeladikuulat ovat vaan niin hyviä :). 



Kahvipöytään katettu vanhaa ja uutta Arabiaa. Muumimukeja sekä Hilppa- ja Kekrisarjan lautasia. 



Mukava arjen piristys :). 

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sujuva arki

Viime postaus sai miettimään, mistä sujuva arki oikein koostuu. 
Eri ihmiselle se merkitsee varmasti eri asioita. 

Vaikka ärsyynnynkin kotiöiden kasautumisesta ja kodin valtaavasta kaaoksesta, 
ne eivät kuitenkaan ole sujuvan arjen kannalta minulle kynnyskysymyksiä. 

Minulle sujuvaan arkeen liittyy kiireettömyys. 
Siis se, että iltaisin olisi aikaa. Joko niille kotitöille tai vain sohvalla lösyämiselle. 
Ettei pakollista menemistä olisi kovin paljoa. 

Helpommin sanottu kuin tehty! 
Kummasti niitä menoja aina joillekin päiville kasautuu. 
Pitkä päivä töissä, pikku pyörähdys ja taas mennään...kauppaan, kirjastoon, harrastuksiin....

Pakollisia menoja itselläni on yleensä kaksi viikossa, torstain ja perjantain tanssitunnit. 
Mutta kaikkea muutakin välillä ilmaantuu. 
Lasten luokkaretkirahaston kartuttamiseen liittyvää myyntivuoroa, harrasteporukan tapaamista, rästihommien purkua töissä ja pitempää työpäivää. 
Onneksi joka viikko ei kuitenkaan ole toimintaa täynnä. 

Mitä sinulle sujuva arki merkitsee? 
Sen miettimiseen apuna voi käyttää vaikkapa Sandy Talarmon sujuvan arjen tehtävää

Sujuvaa viikkoa itse kullekin!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Arkielämää

- Äiti, minulla ei ole puhtaita t-paitoja!
- Äiti, puhtaat pikkuhousut loppuu!
- Viimeinen maitopurkki menossa! 

Että ihan ei ole ollut homma menneellä viikolla hanskassa. 

Viikolle sattui yksi koulutuspäivä. Kesken päivän sitten muistin, että pojallahan on liikuntakerho koulun jälkeen, mutta aamulla kerhoon menosta ei ollut mitään puhetta. 
Ei muuta kuin viestiä lapsille, ja tyttö sitten vastailikin koulupäivän jälkeen että velipoika oli mennyt kerhoon. Ehdin ajoissa kerhosta hakemaan :). 

Että tämmöistä arjen hallintaa! 

Jospa ensi viikolla menisi vähän paremmin :). 



tiistai 3. marraskuuta 2015

Suolla rämpimässä

Kävimme tässä muutama viikko sitten suolla. 
Itse olen kulkenut soilla tosi vähän. Nyt oli vielä tosi märkää, joten aika tarkkaan sai katsella mihin astuu ettei saappaat hörppää vettä. 

Suohan näyttää päällisin puolin aika tylsältä. Mutta tarkemmin kun tutkii niin sieltä löytyy vaikka mitä kaunista. 
Niin kuin vaikka punatorvijäkälä, johon en ole aiemmin missään törmännytkään. 


Entäs sitten kauniit sammalmättäät:


Ja karpalot...



Näinhän se taitaa mennä oikeassakin elämässä. Vaikka arki tuntuisi harmaalta ja tylsältä, siinä on kuitenkin niitä mukaviakin asioita. Välillä niitä on vain vaikea huomata, vaikka ne asiat olisivat ihan siinä omien silmien alla :).