maanantai 16. marraskuuta 2015

Myötätuntoa ja inhimillisyyttä -Ranskan väreissä tai ilman

Kamerun, Nigeria, Tunisia, Pakistan, Jemen, Somalia, Egypti, Irak, Turkki, Pariisi...
Siinä muutamia poimintoja tämän vuoden tammikuussa tapahtuneista terrori-iskuista. 
13.11.2015 mennessä tänä vuonna on tehty 289 terroristi-iskua (Lähde: Wikipedia). 
Suurin osa iskuista on Euroopan ulkopuolella. 
Ei ihme, jos Ranskan terrori-isku järkyttää, ja saa meidät osoittamaan tukea ja myötätuntoa. 
Onhan terrori-isku tehty paikassa, jossa monet meistä ovat lomailleet. 
Maassa, mikä kuuluu meidän "Eurooppa-perheeseen". 

Miksi sitten emme osoita myötätuntoa ja tukea aina, kun terrori-isku jossain päin maailmaa tapahtuu? 
Terrori-iskuja tapahtuu joka kuukausi, viikottain, välillä melkein päivittäin. Välillä niitä on useitä saman päivän aikana. Rauhallisin kuukausi Wikipedian listauksen perusteella oli tänä vuonna helmikuu; vain kymmenkunta terrori-iskua. Siis keskimäärin joka kolmas päivä. 
Erityisen järkyttäviä iskuja (yli sata kuollutta) oli niin ikän pikalaskulla kymmenen. 

Ihmismieli reagoi sellaisiin tapahtumiin voimakkaammin, mitkä tapahtuvat lähellä. 
Onneksi. Mitä siitäkin tulisi, jos murehtisimme kaikkea? Ei kai sellaista voi kestää?
Valitettavasti olemme myös tottuneet siihen, että jossain päin maailmaa on koko ajan sota, väkivaltaa, terrorismia, köyhyyttä ja nälänhätää. 
Olemme turtuneet. Siihenkin sanoisin ehkä jopa onneksi, koska se turtuminen suojaa myös mieltä. 

Perusturvallisuus järkkyy, kun jotakin kamalaa sattuu lähellä. 
"Tuo olisi voinut tapahtua minulle tai läheiselleni". 
Niin kamalalta kuin se kuulostaakin, emme me murehdi vaikkapa toisella puolella Suomea sattunutta liikenneonnettomuutta, ellei siihen ole jotain erityistä syytä (esim. onnettomuudessa oli mukana joku tuttava, samaikäinen lapsi kuin itsellä on jne.). Mutta jos samanlainen onnettomuus tapahtuu kotipaikkakunnalla, käymme viemässä onnettomuuspaikalle kynttilän, ja osoitamme eri tavoin myötätuntoa (esim. hiljaiset hetket työpaikoilla/ kouluilla). 

Ei se, että nyt osoittaa myötätuntoa Ranskan tapahtumien johdosta, tarkoita sitä, että väheksyisi muualla terrori-iskuissa menehtyneitä. Tai ettei piittaisi heistä. Minusta nämä mielenilmaisut kohdistuvat kaikkea terrorismia vastaan, tällä kertaa sitä ilmaistaan vaan Ranskan väreissä. 

Vaikka kuinka toivoisin, että kaikki maailman ihmiset saisivat elää hyvän ja turvallisen elämän, en mitenkään pysty siihen omalla toiminnallani vaikuttamaan. 
Täytyy aloittaa läheltä. 
Miten minä voin omalla toiminnallani vaikuttaa siihen, että hyvinvointi lisääntyisi? 
Kotona, työpaikalla, lähipiirissä...
Auttaminen myös eri järjestöjen ja lahjoitusten kautta on helppoa. 

Maailmasta voidaan tehdä parempi, jokainen meistä voi vaikuttaa siihen omalla tavallaan. Ranskan lipun väreissä voi vaikka aloittaa. 
Minusta se kertoo siitä, että toivoa on. 
Emme ole täysin kyynistyneet, ja tunnemme myötätuntoa kanssaihmisiä kohtaan. 

Tahtoisin toteuttaa suuria ja jaloja asioita, mutta ensisijainen velvollisuuteni on toteuttaa pieniä asioita ikään kuin ne olisivat suuria ja jaloja.— Helen Keller

3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Minä uskon, että kaikkiin tragedioihin emme reakoi samalla tavalla, koska vaikka ne kauheita ovat, ne jäävät kaukaisiksi. Olen itse herännyt siihen, että reakoin voimakkaammin jos tälläistä tapahtuu länsimaissa. Tapahtumat ovat silloin jotenkin todellisemman oloisia... Tiedän ja uskon kuitenkin, että kaikilla on oikeus elää rauhassa. Sen eteen olen valmis tekemään asioita ja luopumaan omista jutuista.

    VastaaPoista
  2. Ihan samoija ajatuksia on mielessäni käynyt. Miksi emme hiljene ja sytytä kynttilöitä tai osoita tukeamme myös muille, kuin vain eurooppalaisille tai jollain tapaa meitä koskettaville iskuille?! Tottakai kamalalta tuntuu uhka, että JOS maammekin on kohta hyökkäyksen kohteena, mutta se JOS on pois monessa maassa koko ajan! Hätä on suuri! Ja sitten täällä itketään sitä, kun sotaa pakoon tulevia tulee hädän takia Suomeenkin. hävettää

    VastaaPoista
  3. pienistä puroista kasvaa iso virta...

    VastaaPoista