maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kun äiti unohtaa lapsensa...

Tavallinen työpäivä. Iltapäivällä kokousta, sen jälkeen vielä rauhassa ruokakauppaan. Kotona saan pitkiä katseita osakseni. "Unohtuiko jotakin?". Ei, miten niin...sitten se iski. Poika olisi pitänyt hakea koulun jälkeen liikuntakerhosta. Asia, mikä ei ollut käynyt mielen vieressäkään koko päivänä. Eikä aamuna. Oli minulle koitettu soittaakin, useamman kerran...puhelin vaan oli äänettömällä. Onneksi poika oli saanut kyydin naapuriKYLÄN kerhokaverin isältä. Kävelymatkaa kotiin olisikin ollut 7 kilometriä. Niin, ja tämä tapahtui tammikuussa, kovien pakkasten aikaan, ja kerhon jälkeen olisi saanut kävellä pimeässä. Ei jalkakäytäviä ja valaistustakin vaan osan matkasta. 

Että tämmöistäkin voi tapahtua....toivottavasti ensimmäisen JA VIIMEISEN kerran. Sattuneesta syystä meidän liitutaulumaalilla maalattuun savupiippuun ilmestyikin sitten tällainen teksti:


Tämän jälkeen olenkin merkinnyt liikuntakerhot kalenteriini punaisella yliviivaustussilla....vaikka luki se kerho tuonkin päivän kohdalla, jotenkin se vain jäi rekisteröimättä!

Onko täällä muita huonomuistisia vai olenko ainut?

2 kommenttia:

  1. Samanlainen lahopää täälläkin, liekö siis sukuvikaa..? ;D Kaikki pitää olla lapulla tai vielä parempi, jos puhelin muistuttaa tehtävistä.

    VastaaPoista
  2. Joo en ees viitti sanoa mitään. Onneks mulla ei oo vielä lapsia kärsimässä… ;) Siis oon oikeesti ehkä maailman huonoin kaikkien aikataulujen kanssa. Siis ihan oikeasti… Välillä tulee ihan epätoivo et mikä mua vaivaa.

    VastaaPoista